keskiviikko 9. marraskuuta 2022

Takaisin sorvin ääreen

 Toukokuussa kävin viimeksi täällä. Nyt tutkailin tilastoja ja totesin hämmästyksekseni tänne osoitettavan epäilyttävää kiinnostusta. Noin puolenpäivä aikoihin näytti tällaiselta:



Kirjoitan suomeksi. Mitähän ranskalainen, kanadalainen, alankomaalainen tai usalainen saavat irti kielestämme, puhumattakaan venäläisistä, intialaisista tai japanilaisista.

Haiskahtaa jonkinlaiselta automatisoidulta robottihommalta.


Poissaoloni aikana olen hommaillut ja harrastanut kaikenlaista. Nyt kun kaamos vaivaa, räntää lykkää ja viluttaa, olen joutessani seuraillu "tuubista" esim. Pajamiestä. Siinä on mahtava savolainen, joka joviaaliin tyyliin selostaa töitänsä ja muitakin juttuja. On hienoa katsella miten miten rauta on Pajamiehen muovailuvahaa.


Täällä etelä-Pohjanmaalla puolestaan puu on sitä muovailuvahaa, ellei jopa puusepän pitsiä. Myimme appiukon jälkeen hänen sorvinsa. Se oli tärkeä kone tuolla rintamamiestalon kellarissa, missä hän leipänsä tienasi.

Minäkin ostin taannoin sorvin.




Se sopii paremmin siistiin sisätyöhön laiskalle miehelle. Anoppini ( 96-v ) on moneen kertaan väittänyt, että parhaimmat kokit ovat miehiä. Olen aavistellut ( toivonut ), että hän tarkoittaa minua. Siksi päätin ruman päivän piristeeksi loihtia omenakropsua. 



Vaniljakastiketta päälle, maistuis varmaan sullekin!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti