Viikon 17 / 2021 kirjakassi

 

Kauan sitten, kun pienenä pilttinä istuin äitini sylissä, hän luki minulle kasvattavasta kirjasesta "Jörö-Jukka" kertomuksia opiksi ja ojennukseksi elontietäni varten.

Kirjan oli sepittänyt tohtori Heinrich Hoffmann 3 - 6-vuotiaille lapsille. "Hupaisat tarinat ja lystikkäät kuvat" oli suomennettu kirjan 502:nnesta painoksesta.

Nyt kun mitään ei ole enää tehtävissä käyttäytymiseni parantamiseksi, voisin suorittaa pienen tutkimuksen kohdaltani, miten  otolliseen maaperään minussa Hoffmannin opit ovat uponneet.

Jörö-Jukka

"Katsos pörrötukkaa,

rumaa Jörö-Jukkaa!

Kynsiään ei anna

saksin poikki panna

tuskin pitkiin vuosihin;

karkoittaa pois kammankin.

Hyi sua, poikarukkaa,

rumaa Jörö-Jukkaa!"

Voi äiti-rukkaa! 

Neuvot meni hukkaan,

tätä ethän veikannutkaan, 

ettei poikas leikannutkaan 

eikä koskenutkaan tukkaan.

Perin murheellinen 

tarina tulitikuista

Paula yksin kotona:

"Kun hän nyt halki huonetten

juoks´ luikaten ja laulellen,

niin huomas pikku laatikon;

se houkuttava nähdä on.

Voi, miten soma oletkaan!

Ma leikkikalun oivan saan!

Nyt pikku tikun sytytän

kuin äidinkin näin tekevän!"

Lopputulos:

"Oi, voi! Jo syttyi vaattehet,

jo syttyi hameet, hivukset;

jo tuli tarttui käsihin,

jo palaa koko ruumiskin!

Laps parka paloi kokonaan,

jäi vähän tuhkaa tuprumaan;

ja sievät kengät lapsosen

jäi tuhkaläjän vierehen."

Lapsuuden kodissani oli uunilämmitys, joten tulitikkuja oli aina saatavilla. Vanhempien huoli tulitikkuleikeistä oli ymmärrettävää. Mutta olinkin uudistusmielinen ja käytin hyväkseni tiedettä - aurinkoa ja suurennuslasia.

Kevätauringon paisteessa halkopinon takana oli lämmintä ja mukavaa. Saattoi hyvin poltella reikiä kuiviin ruohoihin ja koivun tuohiin. Rauha rikkoutui isäukon juostessa paikalle sammuttamaan kuloa joka näytti hyvää vauhtia painelevan ojan pyörtänöllä...

Kyllä minulla on kokemusta ihan oikean liekinkin poltosta, kun perunapellolla satuin kompastumaan käsi edellä suoraan nuotioon, jonka hiilloksessa oli alun perin tarkoitus paistaa nokiperunoita.

Julman Jussin tarina

"Hän oli julma Jussi tää,

suur´ juonipussi, äkäpää.

Kun tapas kärpäsen,

niin jalat, siivet silpoi sen."

"Kun vettä kaivon altahan

vain huomas koiran latkivan,

niin julma Jussi ruoskineen

nyt hiipi sinne hiljakseen."

"Tää viimein tarras säärehen

ja iski hampain veriin sen.

Nyt julma Jussi huutamaan,

hän itki, kirkui katkeraan!"

Ei koskaan saa piiskata meillä karvatassua,

 vaan luontaisetuihin kuuluu rapsutella massua.

Villin metsästäjän tarina

"Nyt villi metsästäjä hän

taas puki takin vihreän;

myös otti pyssyn, laukunkin

ja riensi kauas metsihin."

Mutta tumpelolle metsämiehelle kävi köpelösti:

"Mut metsämies on kauhuissaan.

Hän juoksee pakoon, voivottaa:

"Hoi! Apuun! Apuun joutukaa!""

Paras on jättää pyssyt kotiin,

ei luonto ole tottunut sotiin.

Jos nokat vastakkain joutuvat,

sovitellen asiat hoituvat. 

Keikkuja-Leikkuja-Vilpun tarina

""Vilppuseni, kuulehan,

hiljaa pöydäss´ istuthan",

isä virkkoi pojalleen

vakavana, harvakseen."

"Keinuu hurja huimapää,

tuoli kaatuu taaksepäin...

Tarttuu liinaan, kiljaisee.

Turhaan! Pöytä tyhjenee,

leivät pullot lattiaan!

Siit´ on isä pahoillaan."

Voi keinumatonta oloa!

Lattiat allani täynnä koloa,

joista lapsenlapsetkin toruvat,

Pappaa temppuilemasta varovat.

Kaiken kaikkiaan Jörö-Jukka sisältää aika karmeaa kasvatusta 3 - 6-vuotiaille. Melko "oikoosta" opetusta:

Parempi kun ei imeskele peukkujaan, räätäli tulee ja:

"Sakset liikkuu niks ja naks,

peukaloiset riks ja raks..."

Anorektikolle näytetään, mitä tuleman pitää, jos ei velli maistu:

Markus-sedän kasvattamalle kaurapuuron purijalle maistuu onneksi puuro vieläkin joka aamu.

Erilaisuuden sietoon löytyi myös lääkettä:

Kuten nykyäänkin voi käydä, poikia ryntäsi hänen peräänsä:

"He tirskui, nauroi kirkuen,

näin mauripoikaa pilkaten,

tää kun on musteen värinen!"

Mutta sitten kuvaan astui viisas Niklas:

"Lapset, kuunnelkaa,

nyt mauri rauhass´ olla saa!

Min mauri sille mahtaakaan,

jos musta on hän nahkaltaan?"

Ja kun sana ei tehonnut:

Olisivatko pikku Ano Turtiainen sekä kannattajansa ottaneet onkeensa tällaisesta opetuksesta?