Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.
Vaimo heitti haasteen tälle vuodelle: Pitää lukea joka kuukausi, vähintään yksi, jonkun Nobel-palkitun kirjailijan teos eri vuosikymmeneltä. Ei niitä aikajärjestyksessä tarvitse lukea. Vaikeuksia voi tulla vanhojen kirjojen löytämisessäkin, mutta yritetään.
Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta ( 1989, suom. 1990 )
Loistava kuvaus englantilaisen hovimestarin velvollisuudentuntoisen arvokkuuden yliarvostuksesta, mikä johtaa omien arvojen, ajattelun ja tunteiden tukahtumiseen. Oma elämä jää kokematta, oli sitten kyse suhteesta omaan isään ja hänen kuolemansa tuottamaan suruun tai orastavan rakkauden tuntemusten sivuuttamisesta pakenemalla velvollisuuteen palvella "hänen ylhäisyyttään".
Arvokkuuden ja velvollisuuden tunteiden takaa pilkahtaa alitajuinen myöhäsyntyinen kritiikki esimiestä kohtaan, mitä Ishikuro taitavasti kuvaa panemalla hovimestarin kieltämään suhteensa lordiin maaseutumatkalla tapaamiensa ihmisten kanssa.
Matkalla hän tulee pohtineeksi elämäänsä ja sen taitekohtia: millaiseksi elämä olisi muuttunut, jos olisi toiminut toisin; millaiseksi jos olisi tajunnut läheisen työtoverin rakkauden ilmaukset. Ja nyt tavattuaan hänet vuosien jälkeen, hän huomaa menettäneensä hänet lopullisesti. On liian myöhäistä. On palattava takaisin ja alettava harjoitella "huumoria" uuden isännän iloksi.
- Nobel-palkinto 2017
Peter James: Kiistaton todiste ( 2018, suom. 2019 )
Kirjailija kertoo saaneensa yhteydenoton vanhalta herralta, joka väitti saaneensa kiistattomat todistukset Jumalan olemassaolosta. Tästä puhelusta alkoi pitkä ( 28 vuotta ) pohdiskelun aika, minkä jälkeen tämä kirja sai muotonsa.
Peter James tutustui perusteellisesti aiheeseen keskustellen eri uskontokuntien edustajien kanssa, viettäen aikaa kreikkalaisessa luostariyhteisössä saadakseen käsityksen syvään uskonnolliseen vakaumukseen, mitä munkkien elämä edellytti sekä hastatellen tieteen eri edustajia voidakseen löytää vastauksen kysymykseen: Mikä olisi kiistaton todiste Jumalan olemassaolosta?
Niinpä kirjassakin tutkiva journalisti Ross Hunter saa puhelun, josta kaikki lähtee liikkeelle. Todisteita etsiessään hän joutuu kaivoon, luolaan, josta vaikeuksien jälkeen löytyy Graalin malja - malja jossa oletetaan olevan Jeesuksen verta. Toisena todisteena on Jeesuksen hammas, jonka joku otti talteen Jeesuksen kuoltua ja kätki sen Egyptiin, mistä R.H. kävi sen henkensä kaupalla hakemassa.
Näiden kahden esineiden dna-tutkimukset osoittivat identtisyyttä. Kolmantena todisteena oli Amerikassa LA:ssa asuva mies, jolla oli tämä sama Jeesuksen dna. Kun R.H. matkusti Amerikkaan tapaamaan tätä miestä, hän osoittautui olevan tietoinen tutkimuksista ja tietoinen olevansa Jumalan poika maan päällä.
Seikkailutarinassa pahiksien roolia edustivat huijarisaarnaaja ja hänen lähettämänsä palkkamurhaaja R.H:n perään. Myös lääkefirma yritti estää totuuden paljastumista, kuten myös Vatikaanin lähettiläs.
Lopussa Jeesus-mies pelastaa R.H:n auton alle jäämiseltä uhraten itsensä. Merkki, mistä kaikki tietävät Jumalan olemassaolon, on keskipäivän pimeys kaikkialla maapallolla ja myös kaikkialla näkyvä sateenkaari, missä värit olivat väärässä järjestyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti