Elämä on yhtä juhlaa,
pakko päästä mukaan.
Eipä aikaa tytöt tuhlaa,
fiestasta ei jää kukaan.
Houkuttavi karnevaali,
ilonpito ihana,
koukuttaa kuin marmelaadi,
kaikki ihan "pihalla".
Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti