Teneriffa 2018_9

Malja, ruukku yli läikkyy.

Varsin korkea on muuri.

Elämäänsä joku säikkyy,

vaikka luottamus on suuri.

Lammen rehevyys on paha,

luonto valloittanut tonttinsa.

Koska puuttunut on raha,

tarha menettänyt holttinsa.

Samat ruukut, sama lampi muutama vuosi takaperin.

Teneriffa 2018_8

Tyttöjen aikamatka

Guanchien vesikeikka

alkuasukkaiden rannalta,

mietitytti moni seikka

heitä historian kannalta.

Teneriffa 2018_7

Elämä on yhtä juhlaa,

pakko päästä mukaan.

Eipä aikaa tytöt tuhlaa,

fiestasta ei jää kukaan.

Houkuttavi karnevaali,

ilonpito ihana,

koukuttaa kuin marmelaadi,

kaikki ihan "pihalla".

Teneriffa 2018_6

Orotavan puutarhaan

tyttöjoukko vilisti,

joutunut ei kukaan harhaan,

retki sujui kiltisti.

Niin kuin pienet apinat

poppoo palmuun kiipesi.

Vartijalta napinat,

säännöt heiltä lipesi.

    

Ilmi tahtoi lampeen uimaan.

Kielto nostatti vain uhman.

Sääntökirjaa joutui puimaan,

kenestä se tekee tuhman.

Teneriffa 2018_5

Naapurissa kun on La Gomera,

ja selvitty mereltä hengissä,

on Helena vielä niin tomera

ja astelee kuivissa kengissä.

Kysyy: - Onkohan sulla kamera?

Kiva olla tässä jengissä!

      

La Gomeran pienoismalli

Teide La Gomeralta katsottuna. Alhaalla San Sebastián.

  

Teneriffa 2018_4

Katseet tähän maisemaan

silmät meillä suunnatut.

Ei ala Teide haisemaan,

sen rinteet puhtaat, puunatut,

ja meren henki raikas.

Teneriffa 2018_3

Helmi tutki taloa

kohden vastavaloa.

Isoäidin paloista,

jos on kylmä jaloista,

saadaan apu suuri

- onhan kylmä muuri.

Helmi osaa ommella,

toimessa on ponnella:

Sukat antaa muorille,

rasat riittää nuorille.

Teneriffa 2018_2

Tauolla kiven kääntäjät.

Ilmin tekisi mieli nuolaista.

Hiki otsalla pulterin vääntäjät.

Se neste on kovin suolaista.

Nyt on kaikki sievästi pinossa,

ja maisema varmasti siistiä.

Vain muutama torni on vinossa.

Oikaistaanko? Ei taida viitsiä!

Teneriffa 2018

Matkavalmistelut ovat tärkeä osa reissua. Siihen kuuluu suunnittelua, jännittynyttä odotusta, hermostunutta riitelyä, Tarpeettomien tavaroiden pakkaamista, tarpeellisten nakkaamista. Jossakin vaiheessa tuntuu, ettei viitsisikään lähteä. Sitten taas on aivan pomppeessa. 

   Miten hoidetaan kotiin jäävät kukkaset, talon lämmitys, postin käännytys, estetään vanhan anopin näännytys? Missä on passi ja matkakassi? Unohtuiko matkavakuutus - ja kampaajalla tukan takutus? Jostain on löydettävä matkalippuja - rahaa näkyy olevan enää rippuja!!!

Tässä on Ilmin sisko,

joka ei tavaroita visko.

Otetaan matkalle mukaan,

vastustanut ei kukaan.

Helena nimeksi annettu,

ja hellästi sylissä kannettu.

- Se on aina niin tätä!

Matkatohinoissa Helmi määrää.

- Eihän meille tule hätä!

Ilmi rauhassa vain häärää.

Täällä jatkuu koko tarina.

Kirjaimista

Pohdiskelin jokin aika sitten sanojen merkitystä ja niiden käyttöä ( Yhteiskunnan jakolinjoja,   Sanakiintiö ). Nyt on aika pureutua sanojen perusosasiin, kirjaimiin.

   Niin kuin käyttämämme sanat viittaavat asemaamme yhteiskunnassa, myös kirjaimet heijastelevat statustamme. Ajatelkaahan! Mitä mahtavatkaan A-luokan ihmiset nyt ajatella, kun B-luokankin kansalaiset voivat uuden alkoholilain nojalla käydä ostamassa A-olutta K- tai M-kaupasta tai peräti R-kioskilta.
   Tasa-arvon nimissä kummankin luokan kansalaiset saattavat pian löytää itsensä A-klinikan asiakasjonoista, odottaessaan selaamasta A-lehtien numeroita.

   Kupin ottamisesta puheen ollen. Mikähän olisi optimaalinen kuppikoko. Yleisin lienee B, ei varmaankaan D. En kehtaa kysyä vaimoltani.

   Suosittelen kuitenkin elämän kohennukseksi toisenlaisia piristeitä. Näin kaamoksen aikaan D-vitamiinista voi tulla pulaa, C-vitamiinikaan ei liene pahaksi. Onhan niitä lukuisia muita. Niin, B olisi varmaan hyvä järjen juoksulle ja muistamiselle.
 

   Aikojen alussa, kun meillä vielä oli lapsiperhe, M-kirjaimella oli tietty merkitys. Toisinaan poikamme tuli luoksemme ja kysyi tuskastuneena:
 - Isä/Äiti! Mitä mä tekisin?
   Ja kun hänelle siten ehdotti yhtä ja pian toista, mikään ei oikein kelvannut - hetken päästä hän keksikin jotakin mielenkiintoista ihan itse. Ehkä mitämätekisin-alkuinen keskustelu toistui turhan usein, koska väänsin hänelle, en rautalangasta vaan pellinpalasta m-kirjaimen, jota näyttämällä hän saisi asiansa hiljaisemmin perille. ( Isän sairasta huumoria! Tuosta saattaisi nykyään joutua some-raivon kynsiin tai viranomaiskäsittelyyn ja huostaanottoprosessiin. )

   Alkaa tuntua siltä, etten saa tästä kirjoituksesta L- enkä edes A-arvosanaa. Koska tuntuu räpsähtävän hylättävä I, lopetankin tähän.

Mallikkaasti