Jossakin pahamaineisessa maassa kisataan juuri kovasti erästä palloilulajia. Raha pesee ja korruptio korvaa ihmisoikeudet.
Onneksi ei nyt ole käsillä televisiota, ei tarvitse osallistua sohvalta. Mutta löysin tuubista paljon hauskemman palloilijan:
Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Jossakin pahamaineisessa maassa kisataan juuri kovasti erästä palloilulajia. Raha pesee ja korruptio korvaa ihmisoikeudet.
Onneksi ei nyt ole käsillä televisiota, ei tarvitse osallistua sohvalta. Mutta löysin tuubista paljon hauskemman palloilijan:
Toukokuussa kävin viimeksi täällä. Nyt tutkailin tilastoja ja totesin hämmästyksekseni tänne osoitettavan epäilyttävää kiinnostusta. Noin puolenpäivä aikoihin näytti tällaiselta:
Haiskahtaa jonkinlaiselta automatisoidulta robottihommalta.
Poissaoloni aikana olen hommaillut ja harrastanut kaikenlaista. Nyt kun kaamos vaivaa, räntää lykkää ja viluttaa, olen joutessani seuraillu "tuubista" esim. Pajamiestä. Siinä on mahtava savolainen, joka joviaaliin tyyliin selostaa töitänsä ja muitakin juttuja. On hienoa katsella miten miten rauta on Pajamiehen muovailuvahaa.
Täällä etelä-Pohjanmaalla puolestaan puu on sitä muovailuvahaa, ellei jopa puusepän pitsiä. Myimme appiukon jälkeen hänen sorvinsa. Se oli tärkeä kone tuolla rintamamiestalon kellarissa, missä hän leipänsä tienasi.
Minäkin ostin taannoin sorvin.