perjantai 16. joulukuuta 2022

Joulusiivoja 16

 Tilanpuutteen vuoksi kolmipyöräinen on karkotettava jouluksi kellariin. Ei tarvitse paljon arvuutella, kuka on ollut mestarina.




Tällainen se oli alkuperäisessä kuosissaan.

Tein joskus videon pikkuisesta:

torstai 15. joulukuuta 2022

Joulusiivoja 15

 Talossamme on kolme kerrosta. Alimmaiseen on nyt siirretty viherkasveja joulua pakoon.



"Akonkakua", oikeasti avogado ei tykännyt muutosta alempiarvoiseen, hämärämpään asemaan.


keskiviikko 14. joulukuuta 2022

Joulusiivoja 14

 Valkoisen piirongin vetolaatikon periltä vedettiin esille vanhaa kuvauskalustoa. Nopeasti on siirrytty filmirulla-ajoista digipuolelle. Ja miten nopeasti digipokkarit väistyivätkään kännyköiden tehokkaiden kameroiden tieltä.



Kuistissamme Volodja vahtii valvontakameraamme!


tiistai 13. joulukuuta 2022

Joulusiivoja 13

 Vanhalle liinahyllylle, jonka vaimoni on omakätisesti krakeloinut ( irvailen kaskeloinut ! ), sijoitetaan joulumukit.




maanantai 12. joulukuuta 2022

Joulusiivoja 12

 En voi mitään sille, että aina kun nämä veitikat otetaan esille, minulle tulee mielleyhtymä hirtetyistä tontuista. 

Tonttujen alta pilkottaa paapan vanha suuntapiirrin - niitä nikkarinkaluja. Ja suolasalkkarin päällä on matkamuisto Azorien reissulta, irronnut rautaportin koriste.




sunnuntai 11. joulukuuta 2022

Joulusiivoja 11

 Ihmekaapin löytöjä edelleen: Vaimon tekemiä joulukalenterirasioita, joita jaettiin jälkikasvun ollessa otollisessa iässä. Rasiat on askarreltu vanhoista joulukorteista. Jälkeenpäin vaimo on harmitellut hienoja kortteja, joilla olisi nyt ollut arvoa hänen kortinkeräilyharrastukselleen.




lauantai 10. joulukuuta 2022

Joulusiivoja 10

 "Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti." Jos uskaltaa tökätä töpselin seinään. Paappa on aikoinaan raspilla muotoillut töpsykän maadoitettuun sopivaksi. Ja komiastihan ne palavatkin!


Kaapin perukoilta alkuperäisessä pakkauksessa paksulla narulla tiukasti sidottuna.









perjantai 9. joulukuuta 2022

Joulusiivoja 9

 Meillä on kirjoja joka huoneessa. Yläkerran kaaos on masentava. Sinne pitää rynnätä apinan raivolla ja tuhota ja tuhota. Siitä huolimatta voi havaita rauhoituttuaan lukemattomia kirjoja.






torstai 8. joulukuuta 2022

Joulusiivoja 8

Tänään kävelimme parturiin antaaksemme siivota nuppejamme joulukuntoon. Siinä kävellessä tuli mieleen, miten stressaavaa olisi ollut valmistautua Linnan juhliin. Kampaus olisi pitänyt teettää Helsingissä, ja kun emme tunne olosuhteita, olisimme varmasti päätyneet johonkin huonoon kampaajaan. Mikä stressi!

Toisaalta olisimme voineet asioida täällä tutulla kampaajalla, johon luotamme, mutta sitten olisi pitänyt olla koko ajan varuillaan viiden tunnin matkan ajan. Stressi!

Ei kannata puhuakaan mitään vaatteista. Stressiä! Hyvä kun emme menneet sinne tällä kertaa!


Ja miten siellä osaisi käyttäytyä? Noo, joulusiivouksessa kirjahyllystä löytyi tällaisia. Että kyllä olisi selviydytty. Mutta se stressi! Kyllä saa olla kiitollinen, ettei tullut lähdettyä sinne!



Sotaveteraani, lotta, siinä katsoo stressittä, miten Elisabet Rehn, pikku-lotta, kättelee presidenttiparia.

 

keskiviikko 7. joulukuuta 2022

Joulusiivoja 7

 Kävimme itsekin Amerikoissa. Se ei ollutkaan mikään tavallinen turistimatka. Pojan perheen avulla tutustuimme amerikkalaiseen elämänmenoon ja pidimme siitä.

Jotakin outoakin oli. Luulin vessanpytyn olevan rikki, kun se oli niin täynnä vettä. No promlem! Se oli ihan OK!

Perheen lapsi päätti kipaista lähikauppaan; tuotiin poliisiautossa kotiin - yksin ei lasta saa päästää kulkemaan (!). No, tällaisia kulttuurieroja.

Kävimme NHL-ottelussa. Valtavasti porukkaa. Ei mitään rökellystä juomien kanssa, perheitä siististi viihtymässä. Kaikki toimi joustavasti. Käytännöllinen ja ystävällinen sujuvuus oli vastassa joka paikassa. Lentoasemallakin, missä otin vahingossa hihnalta väärän laukun.



Jonkinlaista tuhlailua siellä harrastetaan. Tuo suuri asemapäällikkö ( pähkinänsärkijä ) on pelastettu roskalavalta, minne talon asukkaat tuovat tarpeettomia tavaroitaan ( ja joita on lupa ottaa sieltä ). Pikku-ukko on ostettu sille kaveriksi. Lapset löysivät sieltä hienoja leikkikaluja, jotka saivat uuden elämän.

 

tiistai 6. joulukuuta 2022

Joulusiivoja 6

 En näköjään pääse täältä kuistista eroon:



Joulupukille on kuistissa ripustettu kaksi joulusukkaa. Eiväthän ne suomalaiseen jouluperinteeseen kuulu, mutta otetaan kuitenkin esille, koska ne ovat poikamme joulutuliaisia Amerikasta. Hän oli siellä kaksitoista vuotta sitten työkomennuksella vuoden verran.


Jääkaapin ovessa lisää muistoja.

Hyvää itsenäisyyspäivää!




maanantai 5. joulukuuta 2022

Joulusiivoja 5

 Kuistin katselmus jatkuu. Iitan käsissä on laukkuja. niillä on oma historiansa.


Ne ovat vaimoni lapsuudesta. Hänen piti usein käydä Vaasassa silmälääkärissä, missä silmiin tiputettiin jotakin ainetta, mikä muutti pupillit suuriksi ja sen myötä näkymät lapselle käsittämättömän oudoiksi. Ihmisistä tuli pitkäkaulaisia soikeapäitä, mikä oli pelottavaa. Siksi hänelle aina ostettiin etukäteen jokin houkutin, esimerkiksi käsilaukku, jotta hän suostuisi lähtemään lääkäriin. 
Lääkäri kiinnitti huomionsa lapsen laukkuun ja kommentoi: 
- Sinä taidatkin olla vähän hienostelija!

Jyväskylässäkin käytiin silmälääkärissä. Sinne lapsi tuotiin "heftalla" korjatuissa laseissa. Lääkäri arveli:
- Kyllä tyttölapsella pitäisi olla kauniimmat lasit! 

Nämä kokemukset jäivät elämään perheen kollektiiviseen muistiin.


sunnuntai 4. joulukuuta 2022

Joulusiivoja 4

 Ensivaikutelma on tärkeä taloon tullessa. Siksi pitää miettiä, miten muuttaisin kuistimme olemusta Joulupukille mieluisammaksi. Hmm... Iso-Iitalle ainakin pitää vaihtaa talvisemmat vaatteet ja - mitä ihmettä tekisin Anna-tädin patsaalle. Se onkin oma tarinansa.





Tuon keraamisen kapistuksen löysin parisen kymmentä vuotta sitten tonttimme kulmilta vanhan puretun ulkorakennuksen paikalta. Sen oli maahan haudannut Anna-täti nuoruudessaan.
Eräs toinen täti tuli tyttäremme ylioppilasjuhlissa kuiskuttelemaan vaimoni korvaan kyseisen esineen tarinan. Anna-täti oli saanut sen ihailijaltaan lahjaksi, mutta kun hän sitten oli valinnutkin toisen nuorukaisen, hänen oli päästävä siitä eroon. Niinpä hän oli haudannut sen maahan navetan taakse tuoreen sulhasen näkyvistä. - Minkä taakseen jättää, sen voi edestään löytää. Mutta ei kerrota kenellekään!


Iita valmiina talveen. Villapusero on ollut monen tytön päällä ja on edelleen kuvauksellinen.



lauantai 3. joulukuuta 2022

Joulusiivoja 3

Meillä on eräässä kaapissa ylimmässä osastossa joulu&pääsiäis&ym.koristeita. Tänään oli vuorossa sen pengastaminen eli järjesteleminen sekä tulevaa joulua varten inventaario. Paljon nostalgisia tavaroita löytyi.



Anoppini, tämän talon entinen emäntä, asuessaan vielä oman anoppinsa talossa ( tarkan valvovan silmän alla ), osti mustal... kansallispukuiselta kauppamieheltä posliinikissan. Hänen uusi, oma, kotinsa oli jo rakenteilla. Niinpä hän arveli kissan olevan sopiva ensimmäiseksi koristeeksi uuteen omaan taloon.
Vuodesta 1957 kissa on hoitanut koristelutyönsä kiitettävästi. Joskus ajat ovat olleet ankarat, paloja on irtoillut korvasta ja hännästä. Joskus on oltu vuosia unohdettuna komeron nurkassa. Mutta kissallahan on yhdeksän henkeä, se sinnittelee yhä.



Joulukaktus oli kesän heitteillä puutarhassa. Tapojensa mukaan se alkoi nuputella jo marraskuussa. Nyt näyttää kukinta olevan ohi jo jouluun mennessä. Usein se kukahtelee keväällä uudestaan. Kissa sai luottamustoimen kukkavahtina.

 

perjantai 2. joulukuuta 2022

Joulusiivoja 2

 Nurkkien koluaminen jatkuu. Mitä piileskeleekään kahden kaapin solassa:


Ahaa! Vanha kirjoituskoneemme, jonka kotelon maalasin Miranolilla joskus 1970-luvulla. Ja on kuin uusi, no melkein.



Siivoojan pitkä kynsi ei ole aikoihin ulottunut tähän pintaan. Jo oli aikakin!
 


Tulee aivan lapsuus mieleen. Isäukko kirjoitti vastaavalla vehkeellä jotakin tärkeää kirjettä. Seurasin koneen toimintaa mielenkiinnolla. Mitähän tapahtuu jos pidän sormeani tuon rivinvaihtovivun kohdalla niin kauan kunnes tela tulee siihen asti. Seurasi yllättävää epäjärjestystä kirjeeseen ja - jakaukseeni. Niin, siihen aikaan ei ollut Delete-nappulaa, jolla virheet olisi voinut korjata. Piti käyttää kumia tai valkoista lakkaa.


Uskomatonta, miten kehitys on kehittynyt!


torstai 1. joulukuuta 2022

Joulusiivoja

 Muutama päivä sitten virittelin vesi kielellä vanhaan hellaan "valakiaa". Letut maistuivat kyllä.


Mutta tänään emäntä patisti siivoamaan keittiön kaapin päällisiä; matala momma, kun on ei itse ylettänyt. Kun olin päässyt hellahyllyn kohdalle, katse kiintyi vanhoihin esineisiin.


Tuollainen silitysrauta oli minunkin lapsuudenkodissani, tämä on vaimoni peruja. Sitä kuumennettiin hellan päällä, kunnes se oli sopiva silitykseen. Ja kun se tietysti vähitellen jäähtyi, ei kun uudestaan hellalle.
Tähän nimenomaiseen rautaan liittyy tarina, joka sopii kerrottavaksi nyt joulun alla. Elintaso nousi myös meidän lapsuudessa - jotkut asiat sähköistyivät. Anopille ostettiin joululahjaksi sähkösilitysrauta, josta lapset tiesivät ja josta ei missään nimessä saanut hänelle etukäteen kertoa. Asia kuitenkin poltteli mielessä. Vaimon "velii" pystyi pitämään salaisuuden, mutta tämän verran hän paljasti:

- Kyllä minä tiedän, mitä pukki tuo äidille, mutta minä en kerro. Äidillä on jo sellainen, mutta siinä vahassa ei ole häntää!



Tässä kuvassa näkyy toinen pohjalaisista neuvotteluvälineistä - puukko on se toinen. Puntarilla selviteltiin monenlaisia painoasioita. Tällä esimerkiksi punnittiin suvun vastasyntyneet vauvat. Meidänkin esikoinen kietaistiin liinapussiin ja kiinnitettiin koukkuun. Kahvaa siirtämällä haettiin tasapainokohta, josta sitten punnittavan paino luettiin. ( 3 kg 700 gr ? )


keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Elon Musk

 Voihan olla, että menestys johtaa harhaan. Viisainkin voi mennä vipuun. Saattaa saada sulkasatoisen linnun metsästyshaukkaa tavoitellessaan.



lauantai 26. marraskuuta 2022

Ennallistaminen

 Nyt kouhkataan ennallistamisesta ja siitä miten kalliiksi se käy. Hommalla tarkoitetaan alkuperäisen monimuotoisuuden palauttamista.

Okei! Otin tehdäkseni yhden ennallistamisen. Ja monimuotoisuuden, ainkin seitsenmuotoisuuden, palauttamisen isoäidin vanhaan lettupannuun, joka oli ajan saatossa pahoin karstaantunut ja käytön puutteessa ehkä jopa ruostunut.

Liiterin takana, pois emännän silmistä, teräsharjalla jyystin irtokokkareet pois. Sitten sisällä kuumassa vedessä viimeisetkin härskit rasvarippuset viemäriin. Lopuksi öljyssä lilluva pannu uuniin ( +200 C ) tunniksi.

Jos unohdetaan joka paikassa leijuva, silmiä kirvelevä käry, lopputulos oli varsin siedettävä:


Musta, kiiltävän komea - kuin uusi!


Taikina on turvonnut puoli tuntia. Rippunen rasvaa alle.


Ensimmäinen pannullinen valmistumassa. Aikaisempien kokemusten mukaan sen pitäisi mennä pieleen, vaan...


... mitä kummaa! Onnistuin!


Anopin vanha puuhella, "Valtava", pelittää edelleen. Tulkoon sähkökatkoja tai muuta harmia. Me luotamme "Valtavaan"!


Maistuis varmaan sullekin, anopille kelpasi: - Ikänä en ole saanut näin hyviä! ( Sitä se muistiongelma teettää. )

Olen pohtinut tätä lettu/lättynäkökulmaa aikaisemminkin. Kyse on syvällisestä, yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Voit lukaista siitä täältä.

 

perjantai 25. marraskuuta 2022

Olkiluoto

 Iisakin kirkkoa rakennettiin 40 vuotta. Barcelonan Sagrada Família-kirkkoa alettiin rakentaa vuonna 1882 - ja rakennetaan yhä ( ! ). Niin että eihän se mitään, että Olkiluoto kolmosta on rakennettu vasta vajaat kaksikymmentä vuotta. Mutta Sagrada F. on silti ollut täydessä käytössä iät ja ajat. Olkiluotoa on vähän kokeiltu.

Lopetin muutama vuosi sitten sanaristikoiden laatimisen. Mutta nyt kun puutarhassakaan ei ole enää mitään tekemistä eikä juuri tarkenekaan, ajattelin testata vanhenemiseni rappeutumisastetta. "Elikkäs" vieläkö osaan ristikon rustata. Tässä on tulos. Sen tekeminen tuntui Iisakin kirkon pykäämiseltä. Jos vielä teen niitä lisää, panen ne Ristikkoroskis-blogiini.


Ratkaisua voi odottaa sunnuntaihin!


keskiviikko 23. marraskuuta 2022

Palloilua

 Jossakin pahamaineisessa maassa kisataan juuri kovasti erästä palloilulajia. Raha pesee ja korruptio korvaa ihmisoikeudet.

Onneksi ei nyt ole käsillä televisiota, ei tarvitse osallistua sohvalta. Mutta löysin tuubista paljon hauskemman palloilijan:

 

keskiviikko 9. marraskuuta 2022

Takaisin sorvin ääreen

 Toukokuussa kävin viimeksi täällä. Nyt tutkailin tilastoja ja totesin hämmästyksekseni tänne osoitettavan epäilyttävää kiinnostusta. Noin puolenpäivä aikoihin näytti tällaiselta:



Kirjoitan suomeksi. Mitähän ranskalainen, kanadalainen, alankomaalainen tai usalainen saavat irti kielestämme, puhumattakaan venäläisistä, intialaisista tai japanilaisista.

Haiskahtaa jonkinlaiselta automatisoidulta robottihommalta.


Poissaoloni aikana olen hommaillut ja harrastanut kaikenlaista. Nyt kun kaamos vaivaa, räntää lykkää ja viluttaa, olen joutessani seuraillu "tuubista" esim. Pajamiestä. Siinä on mahtava savolainen, joka joviaaliin tyyliin selostaa töitänsä ja muitakin juttuja. On hienoa katsella miten miten rauta on Pajamiehen muovailuvahaa.


Täällä etelä-Pohjanmaalla puolestaan puu on sitä muovailuvahaa, ellei jopa puusepän pitsiä. Myimme appiukon jälkeen hänen sorvinsa. Se oli tärkeä kone tuolla rintamamiestalon kellarissa, missä hän leipänsä tienasi.

Minäkin ostin taannoin sorvin.




Se sopii paremmin siistiin sisätyöhön laiskalle miehelle. Anoppini ( 96-v ) on moneen kertaan väittänyt, että parhaimmat kokit ovat miehiä. Olen aavistellut ( toivonut ), että hän tarkoittaa minua. Siksi päätin ruman päivän piristeeksi loihtia omenakropsua. 



Vaniljakastiketta päälle, maistuis varmaan sullekin!




perjantai 11. helmikuuta 2022