Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.
Vaimo heitti haasteen tälle vuodelle: Pitää lukea joka kuukausi, vähintään yksi, jonkun Nobel-palkitun kirjailijan teos eri vuosikymmeneltä. Ei niitä aikajärjestyksessä tarvitse lukea. Vaikeuksia voi tulla vanhojen kirjojen löytämisessäkin, mutta yritetään.
Vaimon haaste taitaa mennä kiville. Sain nyt kuitenkin yhden 730 sivua paksun nobelistin teoksen kahlatuksi.
Mo Yan: Seitsemän elämääni ( 2006, suom. 2013 )
Nobel-palkinto 2012
Tämän kirjan kahlaaminen otti koville. Se on järkyttävän paksu, ja keskellä puutarhan syystouhujen, sen pätkittäinen lukeminen oli hankalaa, sillä piti jaksaa muistaa sen henkilögalleria ( hankalat kiinalaiset nimet! ), kuka oli sukua kellekin ja millä tavoin ja juonen kulku oli koko ajan karkaamassa hallinnasta. Mutta kerronta oli loistavaa ja Kiinan historiaa avaavaa. Kuinkahan moni nykyajan hektistä, lyhyttempoista elämää viettävä henkilö tarttuu tähän kirjaan?
Juoni kerrottuna lyhyesti: Varakas maatilanomistaja joutuu Maon vallankumouksen yhteydessä tapetuksi. Manalan ruhtinaalle hän kiukuttelee joutuneensa kaltoin kohdelluksi, koska ei mielestään eläessään ollut tehnyt kenellekään vääryyttä, päin vastoin, ollut kylänsä hyväntekijä.
Aikansa valitettuaan ruhtinas päästää hänet takaisin kyläänsä, tosin syntymään aasiksi. Aasin elämän päätyttyä katkeruutta riitti vielä, ja hän pääsi takaisin, nyt härkänä. Reinkarnaatio jatkui sitten pitkään sikana, kunnes tuli koiran ja apinan vuoro, minkä jälkeen koettu vääryys ei enää kaivertanut mieltä ja hän pääsi takaisin ihmisenä.
Tarinassa Kiinan lähihistoria tulee esiin ihmisten arkielämässä eri kertojien näkökulmista. Kiihkeä kollektivisoinnin aika joukkomanipulointineen ja yksittäisten vastustajien hangoittelu antavat todentuntuisen kuvan siitä, mitä aikanaan tapahtui.
Mielenkiintoisten henkilöiden elämänkaarissa tapahtuu järkyttäviäkin kohtaloita. Hauskasti kirjailija sijoittaa itsensäkin kylän elämään, itseironiaa ja -huumoria tuntuu riittävän.
Kirjailijan oikea nimi on Guan Moye. Taiteilijanimi Mo Yan on suomeksi "älä puhu", mikä vihjaa virallisen Kiinan poliittiseen asenteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti