Naamat eivät kalpene
sateenvarjon alla,
eikä matka halpene
murjottelemalla.
Helmi on kelpo turisti,
joka palmun alla hymyili,
monumenttia puristi,
kun toiset piilossa lymyili.
Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti