Peli poikki

Minäkö jäähylle? Älkää luulkokaan!

Viikon 33 / 2020 kirjakassi

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimo heitti haasteen tälle vuodelle: Pitää lukea joka kuukausi, vähintään yksi, jonkun Nobel-palkitun kirjailijan teos eri vuosikymmeneltä. Ei niitä aikajärjestyksessä tarvitse lukea. Vaikeuksia voi tulla vanhojen kirjojen löytämisessäkin, mutta yritetään.

Alexandre Dumas vanhempi:  

Keisari ja orjatyttö ( Akte ), 1952

Tämän kirjan lukeminen paljasti armottomasti lukijansa historian tietojen vajavuuden, unohtuneisuuden (, jos niitä koskaan oli ollutkaan ). Kirja marssittaa esiin sekä kreikkalaiset että roomalaiset jumalat, merkkihenkilöt ja tapahtumat. Mutta kaikesta huolimatta vähitellen pääsin jyvälle siitä, että kyseessä oli tosiasiassa tapahtuneiden historiallisten vaiheiden pohjalta rakennettu seikkailuromaani.

Kreikkalainen nuori, kaunotar Akte tapaa "kultapartaisen" vieraan miehen, joka on tullut Kreikkaan Korintoksen kaupunkiin osallistuakseen kisoihin. Kilpailulajeina olivat paini, vaunuajot ja  laulu. Kyseinen nuori urho voittaa kaikki lajit, ja tietysti Akte rakastuu häneen. Mies on nimeltään Lucius.

Akte karkaa isänsä kodista Luciuksen mukaan, mutta paljastuukin, että kyseessä ei olekaan kukaan muu kuin itse Rooman keisari Nero. Dumas kuvaa Rooman ylellistä, rappeutunutta elämää aikansa historiatietoihin nojautuen. Keisarin paheellinen elämä vierottaa Akteen rakkaudestaan - hänhän oli rakastanut Luciusta, ei keisaria. Lopulta hän ja keisarin äiti Agrippina pakenevat laivalla keisarin yrittäessä tappaa äitinsä valtansa lujittamiseksi. Pakomatkalla laiva uppoaa ja Akte pelastautuu rannalle, missä hänet elvyttää apostoli Paavali.

Nyt Akten elämä jatkuu katakombeissa, missä hän tutustuu vainottuun kristinuskoon ja sen kannattajiin. Keisari Neron järjestämissä huvituksissa kristittyjä tapetaan erilaisissa näytöksissä. Paavalikin saa surmansa Roomassa. Dumas kuvailee jännittävästi Akten joutumisen eläinten uhkaamaksi yhdessä Paavalin apurin Silaksen kanssa. Silas pelastaa Akten, mutta saa itse surmansa.

Kirja päättyy Neron vallan rapautumiseen, kun gallialaiset Vindexin ( ei siis Asterixin ) johdolla alkavat organisoida kapinaa keisarin syrjäyttämiseksi. Tyytymättömyys Neron huonoa hallitsemistapaa kohtaan kasvaa, ja hän joutuu pakenemaan. Lopulta hän ajautuu tilanteeseen, jossa itsemurha on ainoa "kunniallinen" loppuratkaisu.

Luettuani jälkeenpäin Wikipediasta keisari Neron vaiheista, Dumas näyttää noudattaneen historiallista tietoa kirjansa tapahtumien kehittelyssä. Tosin apostoli Paavali ei tiettävästi koskaan tavannut Jeesusta niin kuin kirjassa esitetään. Ja ehkä Neron aikalaiset historioitsijat antoivat hänestä liian julman kuvan, koska eivät pitäneet hänestä. - Historiallinen totuus on vähän vaikea juttu, riippuu niin kirjoittajasta - eikä Wikipediakaan taida olla niitä luotettavimpia.

Menestyksen myötäilijät

Paljon onnea Aljaksandr! Reilu voitto vaaleissa! Sääli Valko-Venäjän kansaa!

Hyi sie Tarja!

Minkä teit! Fy fan, Tarja!

Viikon 32 / 2020 kirjakassi

Miksi kirjoitan näistä kirjoista? Luen paljon ja nyt näyttää iän kartuttua liiaksi siltä, että unohdan pian lukemani. Teen muistiinpanoja, jotta voisin palata lyhykäisesti lukemiini teoksiin, jos haluan - ja muistan.

Vaimo heitti haasteen tälle vuodelle: Pitää lukea joka kuukausi, vähintään yksi, jonkun Nobel-palkitun kirjailijan teos eri vuosikymmeneltä. Ei niitä aikajärjestyksessä tarvitse lukea. Vaikeuksia voi tulla vanhojen kirjojen löytämisessäkin, mutta yritetään.

( Viikolla 31 en ehtinytkään lukea mitään, muuttotouhua, maalailua ja yhdet häät esteenä. )

Georges Simenon: Vastatuulessa  ( 1961, suom. 1992 ) 

Maigret joutuu tässä kirjassa vuoteenomaksi, mutta ympäristön vastustuksesta ja toiveista huolimatta, hän ratkaisee murhamysteerin.

Viidessäkymmenessä vuodessa maailma ei ole paljonkaan muuttunut ihmiskaupan ja siihen liittyvien asiakirjaväärennösten suhteen.

Oikein mukavaa lukemista kaiken sähläämisen keskellä.

PS. Nyt kävi sitten niin, mitä olen pelännyt. Huomasin juuri äskettäin, että minähän olen lukenut tämän kirjan kolme vuotta sitten. Ilmankos se tuntuikin niin tutulta. Kaiken huipuksi kirjoitinkin siitä jotakin. Jos haluat verrata, linkki vanhaan kommenttiin löytyy tästä. 

Kulutuspaastosta

Nykyään puhutaan paljon vastuullisesta, eettisestä kuluttamisesta. En kannata periaatetta: "Sieltä ostetaan, mistä halvimmalla saa." Tuo linja johtaa mitä moninaisimpiin globaaleihin ongelmiin ja murhenäytelmiin.
Omalla kohdalla vaatteiden ostaminen on aina ollut vastenmielistä. Vaatehankkeiden välttäminen on nyt helppoa perustella eettisillä syillä. Aivan sattumalta löytyi vanha valokuva vuodelta 1998:

Kuvassa tuntemani hoikka mies istuu mallina yllään Samaria-paita, jonka hän sai vaellettuaan Kreetalla huikean rotkon päästä päähän jalassaan "tunnettua merkkiä" olevat lenkkarit.

Tänään - 22 vuotta myöhemmin - sama hoikka, nuorekas tuntemani mies istuu mallin paikalla yllään sama Samaria-paita. Sitä käytetään kylläkin nykyään vain yöpaitana. Aikanaan piirretty taideteos etääntyy kohteestaan vuosien armottomuuden edessä.

Erityisesti pyydän kiinnittämään huomiota jaloissa näkyviin "tunnettua merkkiä" oleviin lenkkareihin. Ne ovat yhä käytössä talonmiehen moninaisissa puuhissa.

Ensimmäisen kuvan piirroksen tekoprosessi antoi aavistuksen julkisuuden kiroista. Malli joutui istumaan lukuisien töllistelijöiden ilmestyessä virnistelemään performanssia. Oli pakko kovettaa sielunsa. Se leikin kestäköön, joka siihen ryhtyy!

_

Tietysti joku voisi heittää moitteen vastuuttomuudesta ilmastonmuutoksen kannalta. Lennellä nyt hiilidioksidia tuprutellen ulkomaille..!

Maskista

Syyttäjien mukaan Trump on epäiltynä ”laajamittaisesta ja pitkään jatkuneesta rikollisesta toiminnasta”.