perjantai 11. lokakuuta 2019

Sometylytys



Luen paljon kirjoja iltaisin. Jotkut  ovat viihdyttäviä, jotkut niistä pysäyttävät. Kuten tämä viimeisin: Jaron Lanier: 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt. 

Luin vaimolleni ääneen valittuja kohtia päivän mietelauseiksi teoksesta. Olen järkyttynyt. "Suomukset" putosivat silmistäni. Mihin ihmeeseen olen joutunut huomaamattani mukaan.
No, päivisin - eläkeläisillä on aikaa - vietämme paljolti istuntoja koneidemme äärellä:



Bloggaamme, roikumme Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa, Flickrissa... Googlessa. 



Kännykkä kulkee kaikkialle mukanamme WhatsAppeineen, Messengereineen, Skypeineen - tietysti Googleineen.

Ja nyt osoittaa Jaron kaiken olevan suurta kusetusta ( ei aivan kaiken ). Miksi luottaa Jaronin teeseihin? Koska hän tulee suoraan sylttytehtaasta, on Piilaakson poikia. Jos hän ei tiedä, kuka sitten!

Ennen kuin ryhdyn radikaaleihin ( harkitsemattomiin? ) toimenpiteisiin, kertaan nuo kymmenen syytä tehdä tilit selviksi.

Syy yksi
- Vapaa tahtosi on mennyt                 

Oliko sitä koskaan, vapaata tahtoa - kuka määräsikään kaapin paikan?
Mutta vakavasti. Älykännykkä on ihanteellinen väline käyttäytymisen muokkaukseen. "Isoveli" voi sen avulla kätevästi valvoa tekemisiäni missä liikunkin, mitä teenkin, kulkeehan känny aina mukanani. Aivan alaston olo, jos se unohtui kotiin.
"Isoveljen" renkinä toimivat algoritmit, koodin pätkät, joka utsivat joka hetki kaikenlaisia tekemisiäni, ja niitä tietoja verrataan muiden, salaa tarkkailujen touhuihin ja valintoihin. Niinpä saankin mainostajilta ilmoituksia, jotka ovat tehonneet samankaltaisiin taviksiin kuin minä olen. 

Voin hyvin uskoa tuohon väijyteoriaan: Googlasin joitakin aikoja sitten koiratarvikeasioita. Kohta ilmestyikin tiettyjen sivustojen oheen, joiden ei luullut olevan missään tekemisissä aiheen kanssa, runsaasti koiratarvikemainoksia. Algoritmit asialla! 


Vapaan tahdon voi myös menettää jäämällä koukkuun, riippuvaiseksi. Somessa pyörivät ohjelmat ovat salakavalasti rakennetut niin, että käyttäytymiseni muuttuu. Sometalojen "ansaintalogiikka" perustuukin siihen, että ihmisiä johdatellaan haluttuun suuntaan - ja jotkut maksavat siitä, että niin tapahtuu.
   Kuinka se onnistuu? Ai että, miten mukavaa on, kun jokin postaukseni saa paljon tykkäyksiä; vähän väliä tarkistan, onko tullut lisää. Kun niin käy, kroppani reagoi. Dopamiinia, sitä mielihyväainetta, ruiskahtaa nuppiin - sitä täytyy saada lisää. Ja kun tarve on kehittynyt, minua voi viedä kuin litran mittaa.
   Omituista on, että riippuvuutta muodostuu, jos saa kielteistä palautetta tai ylipäänsä satunnaisesti palautetta. Vanha kunnon Ivan Pavlov syljeskelevine koirineen tutki tämän asian jo kauan sitten. Pätee myös ihmisiin. 

( Algoritmeistä YLEllä linkki )

Mitä ihmisekkin sanoo!



Ihmisillä on taipumus reagoida helposti ( herkkähipiäisesti ) sosiaaliseen asemaansa, arvosteluun ja kilpailuun. Verkossa tunteita manipuloimalla, dopamiinia jakamalla, voidaan palkita tai rangaista. Ei ole kivaa, jos pelkäämme olevamme netissä alakynnessä. Silloin helposti saa hyökkäämällä paremmin huomiota ja statustansa nostetuksi. Jokaisessa meissä asuu pieni Hemmo Paskiainen. Some antaa sille tilaisuuden astua esiin.
   Rahan ansaitsemiseksi ovat kielteisten tunteiden nostattamiset osoittautuneet tuottoisammiksi. Pelko ja viha nousevat pinnalle helpommin kuin myöteiset tunteet. Atavistinen perinnekö? Tapa tai juokse! 


No, miksi sitten siedän tätä, jos kerran tiedän, että minua vedätetään?? Ei se niin vain onnistu, irrottautuminen. Kaikki kaverit ovat siellä Facebookissa, WhatsAppissa tai Skypessä. Jäisin tyhjän päälle. - Tätä ilmiötä Jaron kutsuu verkostovaikutukseksi. Se siis vielä addiktion päälle. Ja addiktiokin yksinään on paha juttu, niinkuin esim. huume- tai peliriippuvaisten kohtaloista tiedämme.
   Kukahan mahtaa olla maailman twitterriippuvaisin? 



Ihmiset muuttavat käyttäytymistään huomatessaan, miten kuulija reagoi. Se on oikein ja luonnollista. Mutta salainen, jatkuva ihmisten ohjailu, millä on tuntemattomia ja hyötyä tavoittelevia tarkoitusperiä, on suuri ongelma.

   Jaron Lanier suositteleekin vapautuaksesi turhista kahleista lopettamaan sometilisi.  



Syy kaksi, linkki

tiistai 17. syyskuuta 2019

Sitra

Jyrki Katainen ajatteli marssivansa palkkiovirkaan koti-Suomessa, kun rahakas pesti Euroopassa päättyy. Mutta riitasointuja ilmeni yllättäin - niin kiittämätöntä.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Pelataan

Veikkauksen johdon palkitsemisjärjestelmän rahoittamiseksi asetetaan poistuvien peliautomaattien tilalle markettien ovenpieliin salasana-automaatteja. 

lauantai 24. elokuuta 2019

Pirut mielessä

Lähdimme katsomaan kotikaupunkimme kasvoja syvemmältä kuin koskaan. Ajettuamme vajaan tunnin ajan kaupallisesta alakeskuksesta Jurvasta, jossa asumme,  kaupallisen alakeskuksen Jalasjärven alueella olevan Ylivallin Isovuoren laelle, päädyimme Pirunpesälle.



Jossain päin maailmaa löytyy Punainen tori. Täällä meillä punainen tie johtaa hiidenkirnun kaltaiselle onkalolle.



Tuosta kun hyppäät, päädyt tosi syvälle rapakivikallion uumeniin. En voi suositella!

 

 

Olisihan se pitänyt arvata. Sitä ne kaikuvat kikattelut tiesivät: Helmi ja Ilmi loikkivat perässä pohjalle asti.

 

Hui! Katse ylös 23 metrin korkeudelle!






Ilman sponsoria tämäkin nähtävyys olisi jäänyt kirjaimellisesti näkymättömiin. Paikalliset toki tiesivät montun olemassaolon ja nimesivät sen Pirunpesäksi, mutta sen hämmästyttävästä syvyydestä ei kellään ollut tietoa.

 

Monet räätälit ovat olleet persoonallisia eläjiä. Niin myös 1800- luvun puolella Juho Korkiakoski. Hän muutti Isovuoren luolaan asumaan kyllästyttyään muuhun maailmaan. Hän elätti itsensä ja perheensä riistalla. Juhon sijasta häntä piti kutsuttaman Kolli-Kräätäriksi. Ja tässä se luola on yhä:

 

Vapunpäivänä eksyneen ja menehtyneen paimenpojan muistoksi on tämä mänty.



Jalasjärvelle tyypilliset tuulimyllyt tien varrella, kotimatkalla bongatut.

 


Tässä vielä linkki Pirunpesäesittelyyn. 

Myös facebookissa.

maanantai 19. elokuuta 2019

Ritari peloton ja urhea

Hämeenlinnassa oli viikonloppuna hurjaa menoa. Keskiaikafestivaaleilla Rohan talli esitti raisua ritarimelskettä, Juhana III turnajaiset. Ja koska yksi ritareista oli poikamme Mikko, kävimme katsomassa esityksen.

 

Ei aina peitsellä tai miekalla - vasaralla päähän niin että tuli loimuaa.



No, hyvä on! Kerran peitset tanassa täyttä vauhtia!




Esityksen jälkeen sovussa, hikisinä ja onnellisina.

Tässä vielä video Turun esityksestä vuodelta 2013: