Kähvellys

Helmi hilloa himoitsee:
- Kävisinkö varkaissa?
Kieli makeasta iloitsee,
kutitustakin jo varpaissa.



Voro kurottelee omppua.
Onpa tarttunut se tiukasti.
Varo tuuppimasta pomppua!
Saalis karttuu silloin niukasti.



Jo on runsautta nurmella.
Ilmi tulee hurmoksiin.
Tätä ei saa turmella,
saadaan aineksia survoksiin.



Kun ei huomaisi vain naapuri,
että lastia on vasuissa.
- Joko se tulee? - Saakuri!
Pelko painaa heillä masuissa.



Taitaa olla kuvitelmaa:
Esivalta muka perässä!
Enemmänkin lienee huvitelmaa,
omatunto kesäterässä.



Kaikki nämä kuoritaan.
Se alkaa hillon keiton.
Karat roskiin suoritaan.
On aika huulen heiton!

Kun Pappa kuistin katolle jumiin juuttui

Trala-lallaa!
Papparaista laulattaa
ja kovasti maalattaa.



Turvavarusteina vanhan tasapaino,
ynnä  tikkaat vakaat konstikkaat.



Kesken touhun jotain kolahti,
Pappa pensselillä vielä sutaisi.
Tikkaat alemmaksi holahti,
ehkä mestarikin vähän hutaisi.



- Täältä ei voi alas hypätä,
taitaa Pappa siellä tuumita.
Älynystyröitä täytyy nypätä,
ettei tule kohta ruumiita.



Jalka laudalle on veivattu.
Mahtuneeko tuosta sisään?
Ketteryys on toki heivattu,
vuodet kömpelyyttä lisää.



Minä maisemia kahtelin,
sitten kuulin rumaa ääntä.
Havaitsinpa Papan ahterin,
tuskin sieltä ärräpäätä.

  

Eipä meinaa ruoto taipua,
oli Pappa ennen notkea.
Muisto nuoruudesta alkaa haipua.
- Pitikö ikää tähän sotkea!



- Selvisinpäs tästä,
  kattopälkähästä!



Isoäidin ukaasi:
- Pysyt siinä lavittalla,
  kutimen saat mukaasi!
  Kiipeilystä kiitän vittalla!

Kaupunkimatka

Lähdimme katsomaan läheisen "Cittaslow-kaupungin vahvuuksia ja ainutkertaisuuksia". Keskellä urbaania vilinää ja vilskettä astelimme luontopolun päähän.

   

Metsässä on jotakin lumousta,
kuuluu vain kuiske ja ääni.
Moni puu on kokenut kumousta.
Peikko! Siitä panen vaikka pääni!




Maahinenhan se olikin juuri,
sen nenärengas on tässä.
Varmaan jossakin niistämässä.
Sen täytyy olla suuri.



Olettekos ennen nähneet kaksikielisiä lampaita,
ei saanut niitä silittää, näyttivät vain hampaita.






Uusi silta on kamalan harva,
on siinä jokunen aukko.
Paljastuuko kulkijan oikea karva,
pelolle nauraa alhaalta saukko.





Saniaismetsä ei meitä huimaa,
vaikka puussa on pahkoja.
Lahon tuoksu lienee tuimaa,
varpaissa paksuja nahkoja.




Agility-kuusi meitä odotti,
sopivasti polun vieressä.
Ajantajun kohta kadotti,
oli leikki meillä mielessä.



Vanha on väsynyt! Gubben är trött!

  

Kotimatkalla

Älä kerro sitä satua,

että minkä oikein lykkäsi,

kun Tiukasta paikasta päästiin.

Jos kerrot, saat kyllä katua,

kuka vanhasta vitsistä tykkäsi,

jos panisit sen vaikka säästiin.