Luen paljon kirjoja iltaisin. Jotkut ovat viihdyttäviä, jotkut niistä pysäyttävät. Kuten tämä viimeisin: Jaron Lanier: 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt.
No, päivisin - eläkeläisillä on aikaa - vietämme paljolti istuntoja koneidemme äärellä:
Kännykkä kulkee kaikkialle mukanamme WhatsAppeineen, Messengereineen, Skypeineen - tietysti Googleineen.
Ja nyt osoittaa Jaron kaiken olevan suurta kusetusta ( ei aivan kaiken ). Miksi luottaa Jaronin teeseihin? Koska hän tulee suoraan sylttytehtaasta, on Piilaakson poikia. Jos hän ei tiedä, kuka sitten!
Ennen kuin ryhdyn radikaaleihin ( harkitsemattomiin? ) toimenpiteisiin, kertaan nuo kymmenen syytä tehdä tilit selviksi.
Syy yksi
- Vapaa tahtosi on mennyt
Oliko sitä koskaan, vapaata tahtoa - kuka määräsikään kaapin paikan?
Mutta vakavasti. Älykännykkä on ihanteellinen väline käyttäytymisen muokkaukseen. "Isoveli" voi sen avulla kätevästi valvoa tekemisiäni missä liikunkin, mitä teenkin, kulkeehan känny aina mukanani. Aivan alaston olo, jos se unohtui kotiin.
"Isoveljen" renkinä toimivat algoritmit, koodin pätkät, joka utsivat joka hetki kaikenlaisia tekemisiäni, ja niitä tietoja verrataan muiden, salaa tarkkailujen touhuihin ja valintoihin. Niinpä saankin mainostajilta ilmoituksia, jotka ovat tehonneet samankaltaisiin taviksiin kuin minä olen.
Voin hyvin uskoa tuohon väijyteoriaan: Googlasin joitakin aikoja sitten koiratarvikeasioita. Kohta ilmestyikin tiettyjen sivustojen oheen, joiden ei luullut olevan missään tekemisissä aiheen kanssa, runsaasti koiratarvikemainoksia. Algoritmit asialla!
Vapaan tahdon voi myös menettää jäämällä koukkuun, riippuvaiseksi. Somessa pyörivät ohjelmat ovat salakavalasti rakennetut niin, että käyttäytymiseni muuttuu. Sometalojen "ansaintalogiikka" perustuukin siihen, että ihmisiä johdatellaan haluttuun suuntaan - ja jotkut maksavat siitä, että niin tapahtuu.
Kuinka se onnistuu? Ai että, miten mukavaa on, kun jokin postaukseni saa paljon tykkäyksiä; vähän väliä tarkistan, onko tullut lisää. Kun niin käy, kroppani reagoi. Dopamiinia, sitä mielihyväainetta, ruiskahtaa nuppiin - sitä täytyy saada lisää. Ja kun tarve on kehittynyt, minua voi viedä kuin litran mittaa.
Omituista on, että riippuvuutta muodostuu, jos saa kielteistä palautetta tai ylipäänsä satunnaisesti palautetta. Vanha kunnon Ivan Pavlov syljeskelevine koirineen tutki tämän asian jo kauan sitten. Pätee myös ihmisiin.
( Algoritmeistä YLEllä linkki )
( Algoritmeistä YLEllä linkki )
Mitä ihmisekkin sanoo!
Ihmisillä on taipumus reagoida helposti ( herkkähipiäisesti ) sosiaaliseen asemaansa, arvosteluun ja kilpailuun. Verkossa tunteita manipuloimalla, dopamiinia jakamalla, voidaan palkita tai rangaista. Ei ole kivaa, jos pelkäämme olevamme netissä alakynnessä. Silloin helposti saa hyökkäämällä paremmin huomiota ja statustansa nostetuksi. Jokaisessa meissä asuu pieni Hemmo Paskiainen. Some antaa sille tilaisuuden astua esiin.
Rahan ansaitsemiseksi ovat kielteisten tunteiden nostattamiset osoittautuneet tuottoisammiksi. Pelko ja viha nousevat pinnalle helpommin kuin myöteiset tunteet. Atavistinen perinnekö? Tapa tai juokse!
No, miksi sitten siedän tätä, jos kerran tiedän, että minua vedätetään?? Ei se niin vain onnistu, irrottautuminen. Kaikki kaverit ovat siellä Facebookissa, WhatsAppissa tai Skypessä. Jäisin tyhjän päälle. - Tätä ilmiötä Jaron kutsuu verkostovaikutukseksi. Se siis vielä addiktion päälle. Ja addiktiokin yksinään on paha juttu, niinkuin esim. huume- tai peliriippuvaisten kohtaloista tiedämme.
Kukahan mahtaa olla maailman twitterriippuvaisin?
Ihmiset muuttavat käyttäytymistään huomatessaan, miten kuulija reagoi. Se on oikein ja luonnollista. Mutta salainen, jatkuva ihmisten ohjailu, millä on tuntemattomia ja hyötyä tavoittelevia tarkoitusperiä, on suuri ongelma.
Jaron Lanier suositteleekin vapautuaksesi turhista kahleista lopettamaan sometilisi.
