Ulkomailla 4

Nyt alkaa jahti! Tuolta huvivenesatamasta rikkaan, komean perijän metsästys. Sillä pitää tietysti olla oma jahti.

Onnistuimme saamaan kutsun hienoon kyläpaikkaan. Pedro Privado y Prohibido el Paso pyysi meitä vierailulle. Hänen isänsä on ilmeisesti mukana kiinteistöbisneksessä, koska noita kylttejä on joka paikassa. No, upea jahti hänellä ainakin oli.

Ei siitä Pedrosta ollut mihinkään. Mammanpoika! Taitavat olla vanhoja poikia täällä monet muutkin.

Ulkomailla 3

Nyt saavat rusketusraidat kyytiä.

Hei haloo! Tietääks kukaa, missä päin ne pyramidit on?

Kameli on koppava eläin. Suuttui, camello, vaikka minä vain kysäisin, että mihinkä ne bootsisi jätit! 

Ulkomailla 2

Ulkomaan aurinko on kuuma. Se voi polttaa herkkää hipiää. Siksi on hyvä totutella varovasti hotellin terassilla.

Toisena päivänä uskaltaa jo mennä ulkomaan meren rannalle varjon alle.

Hui! Vesi on täälläkin märkää!

Ulkomailla

"Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, 

missä onnen kaukorantaan laine liplattaa,

missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan,

siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan."

Voi-voi! Tulikohan se Ilmin passi varmasti mukaan? Matkaliput ainakin on. Ja hammasharja.

Saisi taksi vihdoinkin tulla. Kyllähän sitä matkustaisi, mutta tämä odottaminen.

Kuinkahan sitä osaa puhua näin äkkiseltään ulkomaankieltä. Onneksi on mukana serkkumme Tilda. Hän on paljon matkustellut.

Vintage

Olen joutunut mukaan kansainväliseen rinkiin. Tehtävänäni on toimia kuriirina. Noudan tietystä paikasta viestejä ja toimitan ne asianomaiselle henkilölle, joka toimii pomonani. Joskus saan myös viedä sanomia erääseen toiseen paikkaan, josta ne kuljetetaan muiden toimesta kohteisiinsa eri maihin.

Jännittävääkö? Ei, mutta mielenkiintoista. Vaimoni nimittäin harrastaa Postcrossingia, korttien lähettelyä tuntemattomille ihmisille ympäri maailmaa.
Mielenkiintoista ja opettavaista, joskus terapeuttistakin, joskus herättävää. En olisi ikinä kuvitellut olevani vintage-kamaa, siis fossiili.

Joulun alla Valko-Venäjältä 19-vuotias Victoria lähetti kortin, jossa kuvaili kaunista maataan. Erityisesti hän kertoi olevansa kiinnostunut vintage-tyylistä: vanhoista autoista, vaatteista, musiikista - aikansa suuruuksista, kuten The Beatles, The Doors, Jimi Hendrix... Vanhoista! Muka!

Elokuussa tuli Belgiasta 93-vuotiaalta Ireneltä varta vasten vaimolleni tehty kortti. Hän teki sen itse, sillä hän pitää korttien piirtämisestä ystäville ja sukulaisille. Siksipä hänen tyttärensä houkutteli hänet mukaan Postcrossingiin.
Hän on hyvin kiinnostunut luonnosta, eläimistä, vanhoista puista ja paikoista ja asioista, joista Suomessa olemme ylpeitä. Kaikkein kiinnostunein hän on meidän omasta elämästämme.
"Terveyteni on hyvä, mieleni on positiivinen ja toivon sen säilyvän niin. Sinulle ja perheellesi toivotan paljon onnea ja hyviä hetkiä yhdessä."

Peleistä

Hahmoni: Jörö

- Pappa! Mee Moveen! ( Moviestar Planet )

- OK! ( Pahus! Se tyttö tahtoo taas pelata. )

- Mee soppaileen! Vaatteita!

- OK! ( Huokaus! )

- Sulla on rököpaita. Osta hienompi!

- OK! Ai juu - mulla ei taida olla tarpeeksi ( onneksi ) rahaa.

- No, hanki sitten, höpsö!

- En nyt muista miten. ( On tämä vaikeaa. )

- Viime kerrallahan minä näytin. Tee vaikka tehtäviä. Niistä tienaa.

- OK! ( Kuinka minut tähän ylipuhuttiin. Pitäisi osata sanoa: EI! )

Mommin hahmo: JooJoo

- Mommi! Joko sä latasit sen Clansin? ( Clash of Clans )

- Joo-o! ( Pahus! Se poika tahtoo taas pelata. )

- Millä levellillä sä oot?

- Kakkosella.

- Ooksä hyökänny vielä mihinkään?

- En ole vielä. ( Huokaus! )

- No mee sinne atakkiin! 

- Ai miksi? ( On tämä vaikeaa. )

- Saat sopivan vastuksen, kun painat mätsiä. Sun kantsii mennä sinne atakkiin usein.

- Ok!  ( Kuinka minut tähän ylipuhuttiin. Pitäisi osata sanoa: EI! )

- Mutta muista, ettet paa niitä jousimiehiä ensin hyökkäämään, vaan barbaarit.

- Ok!

- - -

- Mommi! Nyt me on puhuttu tästä jo neljäkymmentä minuuttia.

- No pitää vissiin lopettaa. Minä soitan, jos tulee jotain ongelmia.

Ps. Pappa rupesi pelaamaan pasianssia. Mommilla soi Piano Tiles. 

-TON -TON

Vähän aikaa sitten kaikki oli vielä hyvin.

Mutta nyt on TON-TON-tammikuu:  tipaTON, rasvaTON, laktoosiTON, sokeriTON, mauTON...

.
Facebook.kaveri 1: - HerkuTON.
Facebook.kaveri 2: - KahviTON.
Facebook.kaveri 3: - MahdoTON.
Facebook.kaveri 4: - OlemaTON.
Facebook.kaveri 5: - Mitä sä meinaat matkallasi syödä ja juoda?
Pappa: - TONnikalaa ehkä ja jotain kuplaTONta.
Facebook.kaveri 6: - Voi onneTONta!

Kurmetin ( gourmet ) alkuperästä

Joulun aikaan ajatukset väkisinkin pyörivät ruoka-asioiden ympärillä. Siksi julkaisenkin lyhennelmän historiallisesta tutkielmastani.

1700-luvulla ranskalainen kreivi ( de Maupertuis ) seurueineen matkusti Suomeen tutkiakseen, olisiko maapallomme navoiltaan litistynyt, vaiko mahdollisesti venynyt. Tähtitieteilijän avustusjoukko puolestaan litisteli yöpymispaikkojen piikoja. Eivät sitten toki jääneet odottamaan, josko navat alkaisivat venyä.

Matkalla Lappiin he tulivat pysähtyneeksi Kurikan metsäkämpän ruokalaan. Onnekseen he eivät tienneet, että keittiön puolella hääräävät naisihmiset olivat tunnetut hutiloivasta kattauksestaan. Paikalliset välttivät viimeiseen asti menemästä sinne syömään. Nyt heitä oli kuitenkin kertynyt utelias joukko todistamaan kreivin seurueen ruokailmeitä.

Piiat kantoivat pöytiin lautasia, joille oli lätkäisty hätäisesti muusikokkareita ja poronkäristyksen riekaleita, päälle oli räiskäisty kastikeroiskeita. Juomaksi tarjoiltiin koivunmahlasta käytettyä simaa.

Ja voi ihmettä! Ranskan herrat hämmästelivät ja nautiskelivat täällä pohjan perukoilla näin taivaallista tarjoilua – ja niin pehmeä viini. Paikalliset pudistelivat päitään: herrat ja herrojen kotkotukset.

Kreivi ylisti emäntää. Seurueen kartografi Jean-Guide Michelin yritti houkutella keittäjän retkikunnan kokiksi kielivaikeuksien vuoksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Ruokalan oven yllä olleen kyltin sanan ”KURMET” hän kuitenkin pystyi painamaan mieleensä ( lyhenne sanoista Kurikan Metsä Oy ). Ranskan kieleen muuntuneena ”Gourmet”.

Näin sai alkunsa hosuvien metsäkämpän piikojen ansiosta kaikkialla tunnettu herkkuruokiin ja hienostuneisiin viineihin liitetty sana.   

Palattuaan Ranskaan Jean-Guide Michelin tuli ajatelleeksi muistellessaan kaukaista KURMET-ruokalaa, että ruokapaikathan voisi luokitella jonkinlaiseen laatujärjestykseen. Niin saivat alkunsa kuuluisat Michelin-tähdet.

Jänikset

Käväisin jokunen päivä sitten Lahdessa katsastamassa koiraperheen karvakuonojen kuntoa. Lähtiessä en tullut kurkistaneeksi takapenkille, josta olisin löytänyt kaksi salamatkustajaa, jänikset Helmi ja Ilmi.

Varsin ystävällisesti meidät ottivat vastaan Muru ( valkoinen ) ja Molly ( musta ).

- Olkaa hyvät ja käykää peremmälle!

Mietittiin siinä yhdessä tuota tarjoilupuolta.

Ilmin jutut saattavat kiinnostaa...                                                                  tai sitten eivät.

Heilmillä on hyvin luottamuksellisia asioita...                                            Ei voi vähempää kiinnostaa.

Otetaanpa välillä vähän rennommin.

Kotoisen jouluinen tunnelma. Tänne voisi jäädäkin.

Rauhallista Joulua !

3D-Pappa

- Pappa! Katso, tuolla menee 3D-Pappa!
- Siis mikä? Siis missä?
- Tuolla noin, samanlainen mies kuin sinä.
- Onhan meitä!
- Eikun oikeesti! Sillä on yhtä vähän tukkaakin, ja vaatteetkin on melkein samat.
- Tämä taitaa olla eläkeläisten suosima paikka.
- Kengätkin! Ne on kuule sun 3D-kopioita.
- Niin, tosiaan. Tuolla baarin takahuoneessahan on sellainen tulostin. Sieltä ne tulee.
- Mutta mistä ne tietää, kuka on alkuperäinen sinä?
- Ei ne tiedäkään. Tiedätkö sinä? Minähän voin olla kopio.
- Ei mitään välii. Sinähän maksat.
- Mitä sitten, jos meille ukkeleille tulee riita siitä, kuka on oikea? Ja mitä jos minä häviän?
- Lähdetään äkkiä täältä!

Tiedettä

- Pappa! Tiesitkö, että Merkuriuksella on vain kolme päivää kahden vuoden aikana?
- Voi veljet! Ja siis kolme yötä. En minä jaksaisi nukkua niin kauan.
- Etkä tarkenisikaan. Yöllä siellä voi olla 180 astetta pakkasta.
- Vaikka se on niin lähellä aurinkoa?
- Ja päivällä sitten paistuisit satojen asteiden paahteessa.
- Kyllä Maa on sentään maailman paras paikka!
- Mitä sitten, jos maapallo lähtisikin yhtäkkiä pyörimään toiseen suuntaan?
- Siinä voisi monen lippis lentää päästä.
- Joo, ja ilta alkaisi muuttua taas päiväksi ja sitten aamuksi.
- Niin ja sinun pitäisi mennä taas kouluun, toisen kerran samana päivänä.
- Eikä!
- Mutta hei! Jos sitä jatkuisi, niin minä alkaisin nuorentua. Tukka rupeaisi taas kasvamaan, ja minä komistuisin.
- Eei!
- Joo-o! Mutta sinulle kävisi huonosti. Sinä muuttuisit ennen pitkää taas vauvaksi.
- Höpsö!
- Eikö?!

Matkalla

Lyhyellä matkalla D-sonit Peuhapalatsiin ( Activity Park ) ehtii käsitellä monenlaisia inhimillisen elämän puolia. Perillisen Insinööritaustastakohan johtuen keskityimme lähinnä teknisiin ilmiöihin.

- Pappa! Tämä istuinlämmitin on mukava.
- On se mukava keksintö.
- Eikö se voi polttaa?
- Siinä on varmaan termostaatti, joka kytkee sen pois päältä.
- Mutta entä, jos ei kytkekään. Polttaisiko sitten?
- Polttaisi varmaan. - Kerran minulla oli vanha auto, johon ostin irtolämmittimen matkustajan paikalle. Mommi istui aina siinä. Sitten sen lämmittimen kangas kului puhki, ja Mommin takapuoli alkoi kärytä.
- Mitä Mommi sanoi?
- Kiljui kamalasti.
- Mitä sinä teit?
- Minä irrotin lämmittimen ja heitin sen roskiin.
- Ei olisi kannattanut. Ajattele kuinka kivaa olisi ollut ottaa makkarat mukaan ja grillata siinä samalla ajellessa.
- Totta! Sinapit olisi pitänyt muistaa ottaa mukaan.

- Pappa! Oliko tuo se peltipoliisi?
- Oli se. Se mittaa meidän nopeuden. Jos me ajetaan ylinopeutta, se nappaa valokuvan meidän  rekisterilaatasta, ja niin napsaahtaa meille sakko.
- Mutta entäs, jos meidän autossa olisi sellainen nappula, josta aina painettaisiin peltipoliisin kohdalla ja rekisterilaatan eteen laskeutuisi levy. Se ei näkisi numeroa. Eihän, Pappa?
- Ei tosiaan. Ja me voitaisiin vaikka näyttää sille pitkää nenää ja älvistellä että LÄL-LÄL-LÄÄ! ÄHÄKUTTI!
- Eikä silti tulisi sakkoa, eihän Pappa?!

Kännykällä

- Oletko tullut ajatelleeksi, että  Mommilla on ihan hullu nimi?

- Kuinka niin?

- No kun sen voi sekoittaa ilkeään Monniin. Miksei Mommi voi olla Mummo tai Mamma niin kuin muiden isoäidit?

- Olen minä kuullut hullumpiakin: Momma tai Mumma tai Mommoo.

- Eihän!

- Kyllä vaan! Tiedätkös, mistä se Mommi nimi oikein johtuu?

- Kerrot varmaan.

- No kun sinä olit syntynyt, ja me tulimme sinua katsomaan, niin takaisin tullessa pysähdyimme Tampereentiellä levähdyspaikalle. Siinä oli iso karttataulu. Ja Mommi, joka ei tietenkään ollut vielä silloin Mommi, katseli sitä karttaa. Hän huomasi siitä erään kylän nimen, joka oli Mommila. Silloin hän hihkaisi innoissaan:

- Minusta tulee M o m m i  !

- No kuinkas sinusta sitten tuli Pappa?

- Minähän tiesin, että vauvat jokeltelevat ennen kuin oppivat puhumaan. Ne sanovat pa-pa-paa tai mam-mam-maa. Ne on helppoja. Niinpä päätin ottaa isoisänimekseni Pappa.

Sitten yllytin sinua sanomaan Pappaa. Ja pian sinä sen opitkin.

- Ai, niinkö?

- Oletko koskaan kokeillut, minkä nimen olisit saanut, jos se olisi annettu syntymäpäivän mukaan?
- En. Mikähän se olisi?
- No, katsotaanpas - - - Anttoni.
- Eikä! Mikäs Mommi olisi?
- Lyydia.
- Lyydia! Ei sellaista olekaan. Entäs sinä?
- Odotas! Eh - tuota... minä olisin... Alli.
- ALLI !!! Voi että! Kyllä sinua olisi koulussa kiusattu kauheasti.
- Voi minua parkaa!
- Nyt me on puhuttu nimistä yhdeksän minuuttia.
- No lopetetaan sitten. Moikka!
- Moikka, Alli-pappa!

Luonnon helmassa

Tänään oli poikkeuksellinen päivä. Aurinko paistoi matalalta ja suoraan arkistohuoneeni ikkunasta silmilleni. Niinpä keskeytin hommani ja lähdin vaimoni kanssa kävelylle. Mukaan tulivat tietysti Helmi ja Ilmi.

Kirkas valo suoraan silmänpohjaan aiheuttaa mielenvikaisuutta, luulisin. Keksin nimittäin itselleni uuden urheilulajin nakujuoksun lisäksi: kusiaispesässä istuminen. Maailmanennätys siinä lajissa varusteena paljas takapuoli on noin kaksi tuntia ( Guinness ). Ei mikään mahdoton aika rikottavaksi.
Aloitin välittömästi talviharjoittelukauden.

Lasten kanssa on rasittavaa lenkkeillä. Heti kun selkänsä kääntää, ovat heikoilla jäillä kurppailemassa, vaikka minä kuinka monta kertaa olen kieltänyt.

Mutta reipasta retkeilyhenkeä heillä kyllä riittää.

Rauhanpalkinto ?

Arki alkoi. Jatkoin arkistoni siivoamista. Käteen sattui pieni pullo, jonka etiketti oli ruskettunut pahasti. Sain siitä selvää: h i r v e n s a r v i ö l j y ä. - - - Mitä ihmettä!!?? Ostettu Jurvan apteekista. Siis oikeaa ainetta, ei mitään noitakeitosta.
No, siitä tuli googlettamisen paikka: Kyseinen öljy on hirvittävän hajuinen aine, jota käytetään estämään tappeluita ja puremista - varsinkin sioilla.

Ei voi olla totta! Niin yksinkertaista! 

Sain nerokkaan ajatuksen. Se on tietysti yksinkertainen, nerokkaimmat usein ovatkin.

Koska Syyrian ilmatilassa pörrää tätä nykyä valtavasti lentokalustoa, voisivat pommien sijasta ruiskuttaa alueelle HIRVENSARVIÖLJYÄ.

Eiköhän kummasti rauhoittaisi tilannetta. Tappelut laantuisivat. Lakkaisivat siat öykäröimästä.

Olen vakavasti sitä mieltä, että näin rauhoittava neuvo pitäisi johdatella Ahtisaaren tiimin käyttöön. Miksen itsekin ottaisi vastaan Nobelin rauhanpalkintoa, jos sitä ymmärrettäisiin tyrkytellä - pitkin hampain tietenkin.

Menetelmällä on riskinsä. Se saattaisi pahentaa pakolaisongelmaa. Hajun vuoksi kansainvaellus lisääntyisi ennenäkemättömiin mittoihin. Aina jokin mättää!

Huomasitteko, muuten, miten pöydänkansi on tyhjä rojuista. Kiillotettu jopa.

Sateen sattuessa

Olenhan minä ollut tuhma, useastikin. Myönnän sen auliisti. Niin että ei olisi kohtuutonta, jos Taivaan Isä päättäisi nakata kuuman kiven niskaani. Mutta kun ei. Kylmänkoleaa vettä vain vihmoo niskaani, kun juoksen lähikaupasta hakemaan kolme pulloa saunakaljaa ( Mythos ) [ ei ole mainos, totean tosiasian ].

Sadepäivänä rankaisen itseänä laskeutumalla talomme kellarikerrokseen, missä odottaa monivuotisen keräilyjeni kokoelma ja sen selvittely. Asian teki ajankohtaiseksi myös se seikka, että arkistostani vapautui lattiatilaa 2 - 3 neliömetriä höyläpenkin paikalta. Penkki löysi uuden omistajan.

Tyhjän tilan ongelmassa on yleensä kaksi näköalaa: a) tila täyttyy pikku hiljaa entiseen sekamelskaansa, b) tilan haltija asettuu tyhjiöön ja alkaa tarkastella epätoivoisen hämmentyneenä ympäristöään takaraivossaan vaimon johdatteleva vihjaus: - Tarttis tehdä jotain!

Tällä kertaa haparoin kohti vaihtoehtoa b ilman ponnejuomaa, jonka säästin illaksi. Siirsin sitten tyhjään tilaan kaksi pakastinta, jotta pääsin käsiksi niiden takana olevaan varsinaiseen vuoristoon, maalivarastooni.

Minulla on paha tapa maalausprojekteissa astella kävelymatkan päässä olevaan rautakauppaan ja ostaa uusi satsi tarvikkeita, vaikka vanhaa varastoa on kyllä. Ajan kanssa olen joutunut yllä näkyvään tilanteeseen.

Kysymys kuului tietenkin nyt: mihin hittoon sijoitan nuo purkit vaimolta piiloon? Vanhassa talossa on komeroita vähän siellä ja täällä, ylhäällä ja alhaalla. Jostain syystä rapunaluskomero oli jäänyt lähes tyhjäksi. Sinnepä siis.

Purnukat löysivät hyvän piilopaikan. Tein jopa luettelon niistä ruutupaperille laadun ja määrän mukaan. Ja se homma olisikin ollut nopeasti tehty ellei vanhan komeron hyllyillä olisi sattunut olemaan mielenkiintoisia vanhoja tavaroita.

Tiesin heti, mikä tämä on. Ja koska tiesin, se varmaan ilmiantaa myös ikävuoteni. Separaattori. Käsikäyttöinen kapine, jolla veivattiin maidosta kerma eroon.

Poikasena kokeiltiin naapurin poikien kanssa, miten ärhäkästi separaattorin vauhtipyörä ampaisee täysillä kierroksilla eteenpäin kallistamalla laite kyljelleen. Aluksi se pyöri paikallaan kipunoiden kuin smirkelin terä ampaistakseen sitten kiihtyvällä vauhdilla pihan poikki maakellarin loivaa seinää ylös kaartaen taivaalle ja kadoten läheiseen leppäpusikkoon. Painotus sanalla kadoten. Onneksi ihmisen muisti on rakennettu niin, että häpeällisillä tai muuten ikävillä tapauksilla on taipumus painua unohduksiin. En siis muista tuon kokeilun jälkiseurauksia.

 Tässä lisää löydöksiä. Ensimmäinen vasemmalla vaimoni leikkisilitysrauta, oikealla ilmeisesti jonkinlainen öljypipetti ja alla keritsimet lampaan villan leikkaamiseen.

Martti-paappa oli kova tupakkamies, joka veti ikänsä vihreää Norttia tai Työmiestä. Paitsi huonoissa varoissa ollessaan kääri hän sätkäkoneella Jymy-kääryleitä.

Tällä kertaa viimeisen ihmettelyn aiheeni esittelen nyt. Pullotavaraa nikkarin jäämistöstä. Ei varmaankaan juotavaksi.

Kun googlasin etiketin sanan "serotiinia", minulle tarjottiin proteiineja. Tuskin Martti douppasi salaa muskeleita proteiinivalmisteella. Raskas työ tuotti sivutuotteena lihasmassaa.

Toinen yritys toi ratkaisun. Kyseessä onkin maalin kuivumista nopeuttava aine. - Auttaisikohan, jos menisin ulos pirskottelemaan sitä pihalle kuivattamaan tuon koiranilman..