Pojantyttäreni on alkanut kutsua sitä möhöksi. Siitä voi päätellä, että meillä on lämpimät ja läheiset välit. Möhö pullottaa mukavasti etumuksessani. Ei siitä ole varsinaisesti haittaa, mutta joskus kun sylkäisen, huomaan roiskeita möhölläni. Lisäksi se saattaa kerätä muistoja erinäisistä muistakin tapahtumista elämässäni – muistakin kuin aterioistani.
Möhö - murujen kerääjä
Sivut
- Etusivu
- Sata kirjaa
- Helmi ja Ilmi
- Helmin ja Ilmin matkoja
- Helmi ja Ilmi Rodoksella 2017
- Helmi ja Ilmi postcrossaa
- Karpathos 2017
- Karpathos rhymes
- An alternative tour
- One typical morning on the island of Karpathos
- An ordinary afternoon on Karpathos Island
- Teneriffa 2018
- Nea Hora 2018
- Gran Canaria 2018
- Teneriffa 2019
- Liikenne
maanantai 23. tammikuuta 2017
torstai 12. tammikuuta 2017
sunnuntai 8. tammikuuta 2017
perjantai 6. tammikuuta 2017
Markkinat
keskiviikko 4. tammikuuta 2017
maanantai 2. tammikuuta 2017
Kannanotto
sunnuntai 1. tammikuuta 2017
perjantai 30. joulukuuta 2016
Notta mainittaas!
maanantai 12. joulukuuta 2016
San Agustin 12
sunnuntai 11. joulukuuta 2016
lauantai 10. joulukuuta 2016
perjantai 9. joulukuuta 2016
San Agustin 9
torstai 8. joulukuuta 2016
tiistai 6. joulukuuta 2016
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
lauantai 3. joulukuuta 2016
perjantai 2. joulukuuta 2016
torstai 1. joulukuuta 2016
keskiviikko 30. marraskuuta 2016
tiistai 29. marraskuuta 2016
San Agustin
Vanhan luita kolottaa talvella. Siksi on tullut tavaksi - epäekologista tai ei - käydä Kanarialla kaamosta lyhentämässä.
Eikä ollut niin kauhean suuri yllätys, että matkalaisten reppuun kiipesi kolme "salamatkustajaa". Helmi ja Ilmi ovat jo vanhoja Kanariankävijöitä, nyt halusi Alma myös mukaan.
Tässä muutama kuva tammikuiselta reissulta:
Eikä ollut niin kauhean suuri yllätys, että matkalaisten reppuun kiipesi kolme "salamatkustajaa". Helmi ja Ilmi ovat jo vanhoja Kanariankävijöitä, nyt halusi Alma myös mukaan.
Tässä muutama kuva tammikuiselta reissulta:
lauantai 26. marraskuuta 2016
Sandaalitutkimusskandaali
Yrittäessäni etsiä
rahoitusta tammikuisen möhötutkimukseni jatkolle törmäsin ylipääsemättömiin
vaikeuksiin. Tieteenteossa nykyään kaikki aika menee erilaisten rahoittajien
etsimiseen, tutkimuksiin ei enää aikaa riitäkään.
Siksipä jouduin
omalla kustannuksellani säästöbudjettiin nojautuen vaihtamaan tarkastelun
kohdetta halvempaan. Etsin vastausta kysymykseen: kumpi on yleisempää
sandaalinkäyttäjillä, sukat jalassa vai ilman? Onhan ilmassa perinteisen
sukattoman tavan kohdalla muutoksen tuulia ilmennyt.
Väitetään jopa, että olisi sallittua, jopa muodikasta, käyttää sukkia sandaalien kanssa. ( Aiheesta artikkeli tässä. )
Nyt Lenita Airisto ja Kaarina Suonperä kääntyvät haudoissaan – ehkä eivät ole sentään vielä kuolleet – toivottavasti eivät.
Väitetään jopa, että olisi sallittua, jopa muodikasta, käyttää sukkia sandaalien kanssa. ( Aiheesta artikkeli tässä. )
Nyt Lenita Airisto ja Kaarina Suonperä kääntyvät haudoissaan – ehkä eivät ole sentään vielä kuolleet – toivottavasti eivät.
Suoritin
sandaaliobservoinnin lauantaina 26.11.2016 San Agustinissa Gran Canarialla klo
11.00 15 – 11.45 Av. Playa San Agustinilla Hotelli San Agustin Beach Clubin
kohdalla.
Otantaan tulivat sata
( 100 ) ensimmäistä kumpaankin suuntaan kulkevaa sekä rannalta kömpivää miestä
ja naista, joilla oli jaloissaan sandaaleiksi katsottavat jalkineet.
Havainnot
luokiteltiin seuraaviin kategorioihin:
1. Mies sandaalit sukatta
2. Mies sandaalit ja sukat
3. Nainen sandaalit sukatta
4. Nainen sandaalit ja sukat
Tutkimusoletuksena
oli sukallisten sandaalien yleistyminen muotitietoisten naisten keskuudessa.
Miehet tuskin ovat hötkyilleet.
Havainnoitsija
tarkkana tutkimusapulaisineen.
Tutkimustulokset
Yllättäen
havainnot antoivat skandaalimaisen sandaalituloksen: näinkin suositussa
turistikohteessa naisilla ei ollut minkäänlaista hajua muodin uusimmista
tuulahduksista. Eivät miehetkään voineet pröystäillä tietämyksellään. Suuri
sandaalinkäyttäjien massa tallusti edelleen ilman sukkia täysin välinpitämättömänä
siitä, mikä nyt on must.
Tarkastelua
Tutkimustulosten
luotettavuutta arvioitaessa voidaan epäillä läheiseltä uimarannalta tulleiden
suurentaneen sukattomien osuutta, mutta aikaisemmin tehtyjen alustavien
esitarkastelujen pohjalta voidaan sanoa, ettei virhe ole oleellinen
lopputuloksen kannalta.
Tietenkin voidaan
väittää, että olisin voinut fuskata, mutta liian kauan Etelä-Pohjanmaalla
asuneena on tuo luonto minulla muuttunut sellaiseksi, että huumorin teossakin
on käynyt niin, että vaikka tavanomaista tarkoittaa, niin priimaa vaan pyrkii
pukkaamaan.
Kohti elämän uusia
puolia tutkimaan!
sunnuntai 20. marraskuuta 2016
Taustalta
sunnuntai 13. marraskuuta 2016
Auttoinen sata vuotta sitten
Lapsuuden kotikyläni läpi virtaa jokipahanen, jota hätäinen ohiajaja ei edes huomaa. Sillä on kuitenkin minulle henkilökohtaisesti merkitystä. Vaikka olinkin vähällä hukkua siihen, opin siinä myös uimaan.
Lisäksi sain sen varrella opetusta yhteisten sääntöjen noudattamisesta. Jokeen oli jossakin vaiheessa istutettu lohia. Meitä kloppeja vannotettiin menemästä sinne kalaan, ennen kuin ne olisivat kasvaneet suuremmiksi. Mutta kun minä olin juuri saanut ensimmäisen virvelini... Jokivarren polkua saapastellut Saaren Kalle yllätti minut itse teossa. Onneksi muisti on valikoiva - ikävät asiat unohtuvat. Ehkä selvisin puhuttelulla.
Satoja vuosia joki koskineen on kuitenkin ollut tärkeä koneellisen energian lähde kauramoottorien ja ihmisvoiman avuksi. Kylän talollisten omistaman yhteisen myllyn alapuolella joen toisella puolen oli Leikkaan tilan, toisella puolella Kotkan maata. 1890-luvun alkupuolella nämä isännät rakensivat vanhan yhteismyllyn tuntumaan, 50 metrin päähän, uuden padon, meijerin ja sahan.
Siihenkään aikaan patoja ei saanut rakentaa miten vain. Varsinainen lupa kuvernööriltä jäi hakematta, mutta vanhan myllyn osakkailta, Myllylahkokunnalta, he saivat suostumuksen ehdolla, ettei haittaa saanut koitua. Lisäksi maanmittari kävi paikalla suorittamassa tarkastuksen.
Mutta kuten arvata saattaa, uuden padon läheisyydestä johtuen - varsinkin kevätvesien aikaan - haittoja alkoi ilmetä. Tulva saattoi ylettyä vanhan myllyn siipirattaaseen asti eikä puurakenteiden vettyminen mitenkään vähentänyt lahoamisprosesseja.
Varmasti tilanteesta tuli sanomista ja suukopua. Mutta hämäläisestä hitaudestako johtui, että meni yli kymmenen vuotta ennen, kuin kylän isäntien mitta täyttyi, ja he palkkasivat asianajajan laatimaan valituskirjeen kuvernöörinvirastoon. Siinä he "nöyrimmästi" esittivät, että kuvernööri määräisi Juho Leikkaan ( Kotkan isäntä oli jo silloin luopunut osuudestaan ) purkamaan haitalliset laitoksensa ja korvaamaan aiheutuneet kulut.
Oikeusperiaatteita noudatettiin hienosti siihen aikaan. Leikkaan isännältä pyydettiin vastine, missä hän kiisti kanteen. Ja tuomio annettiin: valitus hylättiin perusteettomana, mutta kantajat saivat luvan ajaa asiaansa käräjäoikeudessa, minkä he myös tekivät.
Sitten seurasi minua kummastuttanut tapaus. Kun käräjäoikeus kokoontui lokakuun 30. 1905, eivät niin kantajien edustajat kuin vastaajakaan ilmaantuneet paikalle. Mitä ihmeen kiireitä isännillä oli siihen aikaan syksyä? Sadonkorjuu oli ohi. Metsästettiinkö? Ryypättiinkö sahtia?
Seuraavilla käräjillä asia oli esillä. Vastaaja kiisti kaiken, kiisti myös yhteismaan osakkaiden omistusoikeuden vanhaan myllyyn ja sen alueeseen. Tämä mutkisti prosessia niin, että seuraavaan istuntoon mennessä oli selvitettävä maat ja manttaalit, ennen kuin päätöstä saatettiin odottaa.
Niinpä vasta 27. lokakuuta 1906 käräjäoikeuden lopullinen päätös saatiin. Yhteismaan omistajuudesta oli selvät dokumentit, todistajalausunnot osoittivat aiheutuneet haitat. Juho Leikas määrättiin purkamaan laitoksensa ja korvaamaan kantajien kulut.
Kävikö sitten niin, en tiedä. Myöhemmistä papereista käy ilmi, että Leikas oli alentanut patoaan. Luultavasti sopu ja järkevä ratkaisu löytyi.
Vahinko, etten aikaisemmin tiennyt näistä vaiheista. Isäni olisi luultavasti voinut kertoa, mitä asiasta Hokalla tiedettiin ja puhuttiin. Olihan hänen isänsä ollut mukana kuvioissa.
Adolf Hokka vanhoilla päivillään.
perjantai 11. marraskuuta 2016
keskiviikko 9. marraskuuta 2016
perjantai 4. marraskuuta 2016
lauantai 29. lokakuuta 2016
Syyslomatoisinto
Jotkut asiat toistuvat elämän kiertokulussa, syyslomat esimerkiksi. Ja syyslomavieraat. Ja lomavierasta noudettaessa samat keskustelunaiheet nousevat toistuvasti tarkastelun polttopisteeseen.
Esimerkiksi peltipoliisit. Tällä kertaa niissä pöntöissä asusteli Lego-poliiseja - mahtuivat pienikokoisina väljästi sisään. Mutta kun siinä kuvaushommassa joutui niin paljon seisoskelemaan, hoksasivat laittaa sinne istuimia ja pöytiäkin. Joku keitteli sillä aikaa kahvia, kun toiset ahkeroivat kameroiden kanssa.
Mutta auton varusteista löytyi kiinnostava kohde:
- Pappa! Minä luulen, että tuota nappulaa kannattaisi nyt painaa.
- Ai! Miksi?
- Tuolta pellolta voi tulla sisään pahaa hajua.
- Niinkö! No, paina sitten! Tiedät siis, mitä se vaikuttaa.
- Tiedän! Ulkoa ei pääse ilmaa sisään.
- Entäs jos happi loppuu?
- Ei se lopu. Hengitellään hitaammin.
- - -
- Mutta! Jos laitettaisiinkin happinaamarit päähän ja kerättäisiin sitä pahaa hajua auto täyteen. Sitten ajettaisiin auto jonnekin, missä on paljon ihmisiä ja avattaisiin ovet... Mitäs sitten!
- Juostaisiin lujaa karkuun!
On tainnut tulla poika isoisäänsä.
tiistai 25. lokakuuta 2016
Hurskastelua
tiistai 18. lokakuuta 2016
Rajansa kaikella
perjantai 14. lokakuuta 2016
torstai 6. lokakuuta 2016
Hasardeja sattuu
sunnuntai 2. lokakuuta 2016
Kauhajoella
Ka! Tikka oksissa
Katikka-kanjonissa.
Ja rinteessä likka
- tai kaksi
hetken ajaksi istuksimassa
pitkissä tuumooksissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)