keskiviikko 15. elokuuta 2018

Kaupunkimatka

Lähdimme katsomaan läheisen "Cittaslow-kaupungin vahvuuksia ja ainutkertaisuuksia". Keskellä urbaania vilinää ja vilskettä astelimme luontopolun päähän.

   

Metsässä on jotakin lumousta,
kuuluu vain kuiske ja ääni.
Moni puu on kokenut kumousta.
Peikko! Siitä panen vaikka pääni!




Maahinenhan se olikin juuri,
sen nenärengas on tässä.
Varmaan jossakin niistämässä.
Sen täytyy olla suuri.



Olettekos ennen nähneet kaksikielisiä lampaita,
ei saanut niitä silittää, näyttivät vain hampaita.






Uusi silta on kamalan harva,
on siinä jokunen aukko.
Paljastuuko kulkijan oikea karva,
pelolle nauraa alhaalta saukko.





Saniaismetsä ei meitä huimaa,
vaikka puussa on pahkoja.
Lahon tuoksu lienee tuimaa,
varpaissa paksuja nahkoja.




Agility-kuusi meitä odotti,
sopivasti polun vieressä.
Ajantajun kohta kadotti,
oli leikki meillä mielessä.



Vanha on väsynyt! Gubben är trött!

  


Kotimatkalla

Älä kerro sitä satua,
että minkä oikein lykkäsi,
kun Tiukasta paikasta päästiin.
Jos kerrot, saat kyllä katua,
kuka vanhasta vitsistä tykkäsi,
jos panisit sen vaikka säästiin.

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Lisää trossoota

Paukuttelisin nyt henkseleitäni, jos omistaisin, ja kulkisin takki auki, mutta kun on helle. Sillä poikamme on menestynyt kansainvälisesti:

Historical Riding European Championships: Jousting: 
European champion 2018 Hokka Mikko (FIN).





maanantai 9. heinäkuuta 2018

Trossoota



Meillä täällä Pohojanmaalla lakiaa piisaa leviälti - ei hetikää silimä pökkää.

     

Ja taivas on korkiammalla kun muilla.




Vois sanua, jotta kaikki on suurta, niinkun Ameriikas. Hatukki. Pankaas merkille nua fläkit lieriis, noon kuivunutta verta. Kävin hilian vähän häjyylemäs puukkoon kans.



Nii-in suurta ja komiaa on kaikki - kannokki!




Ja moomma vanhaa sukujuurta ja täs on meirän tupa aialta, jolloon teillä ei ollu viälä mitää. Airan panimma etehen, jottei roskaväki tuki porstunahan. Son jääkautta ereltävältä aialta ja tältä näyttää sisältä:



Köppäästähän son! Aatelkaa itte, kuinka kauan kalut kestää kostias ilimas. Mutta kivi pysyy ja paranoo!    [ Karijoen Susiluola ]




Ei meirän vainioolla kiviä viljellä, antaa pirun kasvatella.  [ Neandertaleista ]




Kaikki me teherähän itte - liikennemerkikki! Ja jos rupiaa lakia tympääsöhön teherähän mäki. - Itte!

  

[ Karijoen Tappara ]

Aiat muuttuuloo, mutta pelit senkun soi!




torstai 5. heinäkuuta 2018

Kurikasta kotoosin





Koski antaa sähkövoimaa,
joka teholtaan on roimaa.
Koska jännite niin korkea,
muuntajaksi käy vain korskea.




Nyt lähdetäänkin retkelle,
jäi meiltä kropsut kotiin.
Ehdit mukaan hetkelle,
kun pannaan eväät rotiin.




Näitä rappuja kai neljä sataa.
Pohkeet on jo puuta.
Jos tää jatkuu samaa rataa,
alkaa kuivaa suuta.




Ei me hypätä Jyllinkoskeen,
kuuletteko kollin jyskeen!



Heti kun korkki narahti
ja ajateltiin herkkua,
vieraita paikalle karahti
toivotellen terkkua.






Polku päättyi Kiskonniemeen,
vaikka kartta hukassa.
Punkit uhkaa pistää liemeen,
riittää vartta sukassa.











tiistai 3. heinäkuuta 2018

Vielä reissun päällä



Filosofointia

Teatteria löytyy taustalta,
näytelmää joskus suurta.
Elämä tuntuu hauskalta,
jos löytyy jutun juurta.



Tässä on lähellä paha paikka,
jonne me kohta mennään.
Vaarallistakin, vaikka
aitojen takana sentään.



    







Eiköhän vaihdeta maisemaa,
voi nyrpistyä lärvi.
Nuo hevoset alkaa haisemaan,
on raikkaampi kaunis järvi.


maanantai 2. heinäkuuta 2018

Yhä reissun päällä



Missä eksyksissä?

"Menkää vain tuonne
tois pual jokkee!"
Kysyvä on luonne.
"Vois´ eksyy vain sokkee."



  

Siellä näkyy Tuomiokirkko,
vanhus vuosisatainen.
Hoksasitko? - Huomio! Pirkko!
Vanhan kuosi vakainen.





Arkajalka

Helmi suosii kirkon rauhaa,
mutta epäilys on mielessä.
Äkkiä jos kellot pauhaa,
koko tunnelma on pielessä.



Pohdintaa

Varmaan voimme mennä sisään.
Mikäs hätä meillä tässä.
Harmaan hämärää, Ilmi lisää,
juhlavuutta näkymässä.


sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Reissun päällä



Muonamurhe                                   

Sillä retkellä - kana korissa,
tahtoi tyttönen evästä lipaista.
Millä hetkellä Hanaporissa
mahtoi kananen karkuun kipaista?     


( Mitenkä se kanan karkaaminen nyt oikein tähän tuli? Tuosta julistetaulun luota menimme vaimon ja tyttöjen kanssa ylös koulun mäelle, missä nykyään vietetään taiteellista - Ars Auttoinen - ja ilmeisesti myös luonnonmukaistakin elämää, sillä talonväellä on kanoja. Yritettäessä saada niitä pihasta tarhaan kukko lähti livohkaan ja jokunen kanakin yritti esittää omaperäisiä ajatuksia. )

[ Matka jatkuu tästä linkistä. ]

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Vanha lelukauppa



Voi kuinka on hiljaista
Lailan kaupan rapuilla.
Tekee mieli kiljaista,
kun voi vain enää hapuilla.

Ovat tädin portaat lahonneet,
ja ikkunakin rikki,
vanhat muistot haalenneet,
jo hiipui nukkeleikki.