Joulusiivoja 12

 En voi mitään sille, että aina kun nämä veitikat otetaan esille, minulle tulee mielleyhtymä hirtetyistä tontuista. 

Tonttujen alta pilkottaa paapan vanha suuntapiirrin - niitä nikkarinkaluja. Ja suolasalkkarin päällä on matkamuisto Azorien reissulta, irronnut rautaportin koriste.

Joulusiivoja 11

 Ihmekaapin löytöjä edelleen: Vaimon tekemiä joulukalenterirasioita, joita jaettiin jälkikasvun ollessa otollisessa iässä. Rasiat on askarreltu vanhoista joulukorteista. Jälkeenpäin vaimo on harmitellut hienoja kortteja, joilla olisi nyt ollut arvoa hänen kortinkeräilyharrastukselleen.

Joulusiivoja 10

 "Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti." Jos uskaltaa tökätä töpselin seinään. Paappa on aikoinaan raspilla muotoillut töpsykän maadoitettuun sopivaksi. Ja komiastihan ne palavatkin!

Kaapin perukoilta alkuperäisessä pakkauksessa paksulla narulla tiukasti sidottuna.

Joulusiivoja 9

 Meillä on kirjoja joka huoneessa. Yläkerran kaaos on masentava. Sinne pitää rynnätä apinan raivolla ja tuhota ja tuhota. Siitä huolimatta voi havaita rauhoituttuaan lukemattomia kirjoja.

Joulusiivoja 8

Tänään kävelimme parturiin antaaksemme siivota nuppejamme joulukuntoon. Siinä kävellessä tuli mieleen, miten stressaavaa olisi ollut valmistautua Linnan juhliin. Kampaus olisi pitänyt teettää Helsingissä, ja kun emme tunne olosuhteita, olisimme varmasti päätyneet johonkin huonoon kampaajaan. Mikä stressi!

Toisaalta olisimme voineet asioida täällä tutulla kampaajalla, johon luotamme, mutta sitten olisi pitänyt olla koko ajan varuillaan viiden tunnin matkan ajan. Stressi!

Ei kannata puhuakaan mitään vaatteista. Stressiä! Hyvä kun emme menneet sinne tällä kertaa!

Ja miten siellä osaisi käyttäytyä? Noo, joulusiivouksessa kirjahyllystä löytyi tällaisia. Että kyllä olisi selviydytty. Mutta se stressi! Kyllä saa olla kiitollinen, ettei tullut lähdettyä sinne!

Sotaveteraani, lotta, siinä katsoo stressittä, miten Elisabet Rehn, pikku-lotta, kättelee presidenttiparia.

 

Joulusiivoja 7

 Kävimme itsekin Amerikoissa. Se ei ollutkaan mikään tavallinen turistimatka. Pojan perheen avulla tutustuimme amerikkalaiseen elämänmenoon ja pidimme siitä.

Jotakin outoakin oli. Luulin vessanpytyn olevan rikki, kun se oli niin täynnä vettä. No promlem! Se oli ihan OK!

Perheen lapsi päätti kipaista lähikauppaan; tuotiin poliisiautossa kotiin - yksin ei lasta saa päästää kulkemaan (!). No, tällaisia kulttuurieroja.

Kävimme NHL-ottelussa. Valtavasti porukkaa. Ei mitään rökellystä juomien kanssa, perheitä siististi viihtymässä. Kaikki toimi joustavasti. Käytännöllinen ja ystävällinen sujuvuus oli vastassa joka paikassa. Lentoasemallakin, missä otin vahingossa hihnalta väärän laukun.

Jonkinlaista tuhlailua siellä harrastetaan. Tuo suuri asemapäällikkö ( pähkinänsärkijä ) on pelastettu roskalavalta, minne talon asukkaat tuovat tarpeettomia tavaroitaan ( ja joita on lupa ottaa sieltä ). Pikku-ukko on ostettu sille kaveriksi. Lapset löysivät sieltä hienoja leikkikaluja, jotka saivat uuden elämän.

 

Joulusiivoja 6

 En näköjään pääse täältä kuistista eroon:

Joulupukille on kuistissa ripustettu kaksi joulusukkaa. Eiväthän ne suomalaiseen jouluperinteeseen kuulu, mutta otetaan kuitenkin esille, koska ne ovat poikamme joulutuliaisia Amerikasta. Hän oli siellä kaksitoista vuotta sitten työkomennuksella vuoden verran.

Jääkaapin ovessa lisää muistoja.

Hyvää itsenäisyyspäivää!