Naapuridynamiikka

Väärin leikattu! Väärän merkkinen kone. Naapurin toimet järkyttävät turvallisuuden tunnetta.

Elin

1960-luvulla löysin Kuorevedellä metsässä kulkiessani polun reunasta kiven. Sen muoto toi mieleeni sydämen, munuaisen - jonkin sisäelimen hahmon. Otin sen mukaani. Kivisydän onkin seurannut minua siitä lähtien uskollisesti. Onnenkivi. Tuskin uskallan luopua siitä.

Valokuvatorstai #412 Kivi

Omenatarhalla

Padasjoella Auttoisten kylässä.

Kuvauksellista

Kauniina kevätaamuna heräsin valo silmissäni.

Valokuvatorstai 411 säde 

Todistus

Mitähän kotona sanotaan tällaisista todistusnumeroista?!

Tulevaisuudesta

- Mitä teillä oli päivälliseksi?
- Me söimme vain tukevan lounaan. Sitten myöhemmin ehkä vähän iltapalaa.
- Meillä on aina kaikki aamupalasta illalliseen.
- Tietysti! Lasten täytyy syödä, kun he kasvavat. Me Mommin kanssa ei kasveta, vaan kutistutaan lyhyemmiksi.
- Eihän?
- Joo-o! Kyllä me voimme kasvaa leveyttä - siis lihomme.
- Ai jaa! Sitten kun olette metrin mittaisia, teitä luullaan lapsiksi taas.
- Kyllä! Ja kun me lihomme, rypytkin häviävät. Varsinkin ne viisausrypyt. Siksi me muutumme lapsellisemmiksi.
- Ei kuule onnistu! Ääni ei muutu. Teillä olisi edelleen aikuisen äänet.
- No, sitten on pakko alkaa kimittää kuin Munamies.
- Taidan tulla pyörittämään teidät Höpönassun pesille! Ha-ha-haa!

Siunattu suojatie

- Liikennekulttuuri täällä Kreikassa on aika kaaosmaista.

- Mitä sitten, jos nuo papit olisivat ajaneet meidän päälle tuossa suojatiellä?

- Ei hätää! Niillähän on peräkontissa sitä varten öljykanisteri. Ne ryntäisivät sieltä antamaan meille viimeisen voitelun.