maanantai 17. heinäkuuta 2017

Suuri tehtävä

Tellervo Koivisto kirjoitti muistelmissaan Paavo Väyrysestä, joka Tellervon mukaan eräässä tilanteessa tokaisi itsestään: "Vaikka minä tekisin minkä tahansa valinnan, minun päämääräni on varma: minut on tarkoitettu suuriin tehtäviin."



Jos hän ei sattuisi tulemaan valituksi presidentiksi, ainahan voi pyrkiä pääministeriksi.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kesällä luettuja kirjoja

Kolea kesä on otollista aikaa lukemiselle. Lukuhaasteen selvitettyäni pöyhin loma-asunnon hyllyjä. Kävin toki kaupungin kirjastossakin uutuusosastolla. Hyvän löysinkin.







Alexander McCall Smith: Nainen joka käveli auringossa, 2015

Mainio "dekkari", jossa yksityisetsivien, kaksi naista, ratkoma tapaus saa odotetusti yllättävän loppuratkaisun. Kirjan henkilöt ovat uskottavia luonteenpiirteidensä vahvuuksien ja heikkouksien puolesta. Myönteinen ymmärrys inhimillisiin vajavaisuuksiin ja positiivisen ratkaisun hakeminen suorastaan ilkeään käytökseen kuvastaa aivan erilaista elämänfilosofiaa, mihin salapoliisikirjoissa on totuttu. Afrikassa yleiseen heitteille jääneiden lasten ongelmaan kirjan päähenkilö mma Ramotswe osoittaa omalta kohdaltaan suorastaan liikuttavan ratkaisun.




Donald E Westlake: Kukaan ei ole täydellinen, 2003 ( 1977 )

Hyvin persoonallisten kavereiden, Dortmunder kumppaneineen, suorittama murtokeikka, mikä westlakemaiseen tapaan mutkistuu ja saa yllättäviä käänteitä. Nerokas ja humoristinen juonen kuljetus on nautittavaa kesälukemista.





Georges Simenon: Rouva Maigret´n ystävätär, 1976

Joka kesä luen Maigreteja. Olen haalinut niitä kirppareilta melkoisen kokoelman. Tämä kirja sattui lojumaan jossakin käden ulottuvilla. Se on taattua Simenonia, jonka kuvaus menneen ajan, 1950-luvun Pariisista, ihmisistä elämäntapoineen, poliisin antiikkisista menetelmistä "työmaajuopotteluineen" on silti nautittavaa luettavaa vivahteikkaan ja nokkelan juonen rakenteen ansiosta.





Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa, 2011

Itsekin juuri matkoilta palanneena oli mukava lukea Antti Tuurin matkakokemuksista. Niitä olikin kertynyt jo kuudelta vuosikymmeneltä eri puolilta Eurooppaa. Paljon oli kerrottavaa Italiasta, Ranskasta ja Saksata, jossa Tuuri oli ollut jo koulupoikana kieltä oppimassa. Myös Islanti on lähellä hänen sydäntään.
   Kirjailijan tunnettu pelkistetty tyyli ja matkoilla noudatettu samankaltaisena toistuva päivärytmi alkoi loppua kohti kyllästyttää.





Matti Rönkä: Tuliaiset Moskovasta, 2009

Mietin lukiessani tätä Viktor Kärppä-kirjaa vahvistuvatko vai laimenevatko ennakkoluuloni venäläisiä maahanmuuttajia kohtaan. Luultavasti Matti Rönkä saa ammattinsa puolesta sellaista kirjaan liittyvää tietoa, jota Matti Meikäläinen taas ei saa, mikä lisännee tapahtumien todentuntua.





Georges Simenon: Maigret ja tappaja, 1969

Kertomuksessa Simenon/Maigret osoittaa myötätuntoa tappajan toiveelle saada mielisairauteensa hoitoa, mitä kuitenkaan sen ajan Ranskassa ei ollut mahdollista saada. Simenon on aivan omaa luokkaansa tunnelmien luomisessa ja välittämisessä lukijoilleen.






Ernest Hemingway: Kirjava satama, 1937

Karu tarina Harry Morganista, kalastajasta, turistien kalastusoppaasta, ihmisten ja viinan salakuljettajasta, joka lopulta tuhoutuu jouduttuaan veneellään, olosuhteiden pakosta, liian kuumaan kyytiin. Kuvaus etenee mielenkiintoisesti päähenkilön silmin, avustajan silmin, ympäröivän ( uteliaan, köyhän, joutilaan, arvelluttavan ja sovinnaisen ökyrikkaan ) satamaväen silmin aina tuoreen lesken, rva Morganin epätoivoon.





Hannu Väisänen: Esi-isät, 2017

Juuri "pakasta repäisty", uunituore teos. Ja vallan omaperäinen satu aikuisille. Esi-isien ja surkeiden ihmisten välisessä alistus- ja palvontasuhteessa kangastelee kirjailijalta hienovaraista kritiikkiä ihmiskunnan tolkuttomalle nykymenolle.






Agatha Christie: Neiti Lemon erehtyy, 1955

Tapanani on lukea, ainakin kerran kesässä, jokin Agathan dekkareista. Tällä kertaa opin legendaarisen neiti Lemonin etunimen: Felicity.
   Tarina lähtee erehtymättömän neiti Lemonin kirjoitusvirheistä hänen sisarensa pyörittämään opiskelija-asuntolaan, jossa tapahtuu hämäräperäisiä sattumuksia, lopulta jopa murhia. Syylliskandidaatteja veivataan agathamaisesti lähes viimeiselle sivulle asti, jolloin Poirot vihdoin paljastaa salakuljetusorganisaation, ja pahat saavat palkkansa. Mainiota kesä(loma)lukemista.






Erkki-Mikael: Väsymättä paras, Pakinoita, 1966

Lukiolaisena Jämsässä kaverit kerääntyivät kirjastossa ympärilleni löydettyään minut hihittelemästä Erkki-Mikaelin pakinoiden äärestä. Herätin kuulemma pahennusta. Isaskar Keturin toilailut olivat mielestäni kreisihuumorin parasta laatua. Hankin monta pakinakokoelmaa omistukseeni vähillä rahoillani. Nyt viisikymmentä vuotta myöhemmin ne eivät ihan yhtä lailla vaikuttaneet.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Rodos 9


Äkkiä matalaksi!
Se voi heittäytyä katalaksi!
Ollaan liian helppo suupala,
ulkomainen, muu kala.


Nyt ei enää päätä puistella,
matkaa mukava on muistella.

Sallittihin päivän paistella,
kielen herkutellen maistella.

Meitä käsketään jo pakkaamaan,
koneen kotonansa sakkaamaan.



perjantai 30. kesäkuuta 2017

Rodos 8


Kosk´ei saa
moskeijaa koskettaa,
keksineet neidot ei kummempaa:
Jos lentävä matto ois´ sulla
vain etäältä katselis´ mullah.





torstai 29. kesäkuuta 2017

Rodos 7


Hei, ankkuri ja purjeet
ylös nostetaan,
ja merihirviöille
me kohta kostetaan,
tai sitten kauppahallista,
jos saadaan oikein kallista,
me kalat ostetaan.


Onkimies ei aavista,
miks´ kalaa saa kuin saavista.
Kaksi takapirua
jakaa onnen sirua.





keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Rodos 6


Nyt tarkastetaan Kreikan pylväät:
doorilaiset, joonialaiset,
korinttilaiset ylväät.
Nykyään voi löytää "tägin",
"piissin" osaisin kai mäkin.




tiistai 27. kesäkuuta 2017

Sata kirjaa

Henkilön Tapio Hokka kuva.
( Ennen - Rodos 2016 )

Juhlavuoden kunniaksi päätin osallistua haasteeseen lukea vuoden aikana sata suomalaisen kirjailijan teosta. Aluksi se tuntui vähän rehvakkaalta uholta, mutta puolessa vuodessa selvitin urakan.
    Tarkkaan ottaen luin vain 97. Kaksi äänikirjaa kuuntelin ja yhden ekirjan tein itse.

Ryhmittelin lukemiseni kymmenen kirjan nippuihin ( huom. linkit ):

    1. Lastenkirjat
    2. Mieskirjailijat
    3. Naiskirjailijat
    4. Pohjalaiskirjailijat
    5. Dekkarit
    6. Matkakertomukset
    7. Historialliset
    8. Sähköiset ekirjat
    9. Elämänkerrat
  10. Matkalla luetut

Ja tässä kaikki peräkkäin: Sata suomalaista kirjaa

( Jälkeen - Rodos 2017 )

Olisinpa nuorena opiskelijana ollut yhtä ahkera lukija, mihin olisinkaan päätynyt. Haasteen jälkeen aion vieroitusoireita välttääkseni jatkaa kirjallisuuden parissa vapaamuotoisesti. Kyllä, ehdottomasti - lukeminen on avaintaito.




Linkki Kirjat kertovat-blogin haasteeseen.