Myrsky tuloo!

 Mutta sitä ennen..

Luova joutilaisuus

 Saanko esitellä: Pulmu Sirrinen

Kaikki alkoi tästä. Oli sunnuntai. Kirjastoon pääsee nykyään sunnuntainakin, jos on kortti ja koodi. Ei sen tarvitse olla Oodi!

Kaikkea tietoa ei saa googlelta; etsivä löytää oikeaa kirjallisuutta. Ja kun tärppää, voi alkaa nypertää.

Värkissä löytyy ( purkulankoja ) ja työkaluna koukku.

Helmitaulu edustaa low-tech-laskentatehoa. Pysyvät kierrokset kurissa.

Ei tarvinnut kauan hautoa. Kohta pyrähti Pulmu Sirrinen oksalle ihmettelemään maailman menoa.

Ja kotona on pehmeä pesä toisen siivekkään vierellä. Varmaa on, ettei tämä tähän jää. Esimerkkejä löytyy aikaisemmista luovuuskohtauksista. Seuraavan nimeksi kaavaillaan jo Kaisa Kerttusta.

Ei kannata tulla häjyylemähän

 

Täälä on täysi valamius! Löytyy puntaria, ja pesäpallomailaki on ovensuus valamihina. Itte pirän puntarin, emännälle sopii paremmin maila. Kun tuloo rumaahine rapuulle, heti kopahutan nupin klommoolle. 

Ja rumis tyännetähän luamahan. Kannattaas tulla sateella, menis raato paremmin alavirtahan. Jos tuutta joukolla, siiton hankaluuksia. Menee lakialla kanava tukkohon, ja tuluva nousoo vainioolle. Kun ne käy siälä sumaa purkamahan, ne sadattaa meitä perkeleen puumereita. - Taas on klommopäitä kalmoja pinos. Eikö niitä saara kurihin.

Sevverran tuloo harmia, kun sitten koppalakit käy kyselemäs, onko taloos puntaria näyttää. Onneksi tuli nakattua roska luamahan, sieltä on paha naarata. Vois löytyä paapan vanahan polokupyärän, paran ja Männyn Karin aikoinaan heittämän tyäntökuulan alta jotakin.

Mutta nyt tulin aatelleeksi. Mitäs jos musta joskus teherähän ministeriä! Ne varmahan kaivaas tämänkin jutun esiin somen syävereestä ja sitten mua lyätääs vanhoosta synneistä kun viarasta sikaa. Se on ajan henki. Paree kun en kerro mitää!

Sammaloittaminen

 Taannoin, yli 20 vuotta sitten, teetimme putkiremontteja. Viemärit menivät uusiksi. Niinpä jäi useampi likakaivon rengas kieriskelemään puutarhaan. Jotakin käyttöä niille oli keksittävä.

En viitsi paljastaa, mitä siinä hämmentelen. Nykyään täysin laitonta ja rikollista.

Miilu on ollut monta vuotta käyttämättömänä. Emännän mielestä sille pitäisi tehdä jotakin. Pelkkä kukkapenkki ei riitä silmän iloksi.

Hyvä on sitten! Ajattelin naamioida sen sammalilla ja jäkälillä, joita jo luonnostaan näytti sen pintaan kehittyvän. Kuinka se tapahtuu? Oli turvauduttava pohjattoman tietopankin puoleen; kuukkeloin siis ja konstit kekkasin: litra luonnonjugurttia ja sammalensilppua sekaisin ja sillä miilun posken komiaksi tekaisin.

Olihan siinä kikkailemista saada mössö pysymään pystysuorassa betonissa, mutta onnistuin. Aika vaalealta näyttää jugurtista johtuen. Jätimme projektin viikon reissumme ajaksi. Olimme varmoja, että ukkossade oli sillä aikaa huudellut sörsselit alas, vaan ei ollenkaan...

Mutta omituista kyllä miilun yläosa vaikutti muuttuneen sammaloituneemmaksi, alaosan jäädessä ennalleen. Ei hitto! Tarkempi tutkimus osoitti koko satsini olevan harmaassa homeessa. Kuinkas nyt suu pannaan?!

Kotiseututalo

 On heinäkuu ja lomakausi parhaimmillaan. Siitä huolimatta uskaltauduimme vaimon kanssa haistelemaan työilmapiiriä Padasjoen kotiseututalon museokouluun. Olemme toki opefossiileita yli vuosikymmenen takaa, mutta ehkä juuri siksi kestimme ajatuksen.

- Kalle siellä takana, nyt tarkkana!

Tämä homma vaatii lihasta!

Eipä mahdu vanha ope pulpettiin.

Yleisesti tunnetut tosiasiat: opettajilla on istumatyö, pitkät kesälomat, lyhyet työpäivät ja välituntisin ne juovat vain kahvia.

Padasjoen kotiseututalo

Kulttuurikävelyllä 3

 Nyt hipsaistaan Puuseppämuseolta tien toiselle puolelle ja ollaan taas historiallisella paikalla, Haapalan tädin pihassa, museo tätä nykyä.

Mommi ja Pappa halusivat tänne, koska esillä oli värikkäitä 1970-luvun tavaroita.

Niinpä eräässä nurkassa odotti yllätys. Kalervo Puskala kuvasi aikoinaan puuseppiä. Martti-paappa, Mommin isä, sieltä tuijotti tiukasti meitä höyläpenkkinsä äärestä. Kuva on vuodelta 1975 sarjasta "Valokuvia puusepistä". Meidän mielestä parasta kulttuuria. Tähän on hyvä lopettaa ja mennä kotiin miettimään syntyjä syviä!
 

Kulttuurikävelyllä 2

 Art Housen jälkeen kiipeämme Haapalanmäen puoliväliin.

Kohteenamme Puuseppämuseo. Syynä tietysti halumme vilkaista puuseppä Martti-paappamme aikaiseen vanhaan verstasmaailmaan. ( Tästä voit myös vilkaista museon sivuille. ) Mutta ennen muuta halusimme nähdä puuleluja aikojen takaa. Museossa vierailun teki mieluisaksi myös ystävällinen ja asiantunteva opas, jonka kirja löytyy juttumme lopusta.

Alakerrassa tutustuimme vanhoihin työkaluihin ja kävimme neuvomassa koristeveistäjälle uusimpia alan hienouksia.

Selvähän se, että nikkarit veistelivät lapsilleen lelut puusta.

Ja huonekalut viimeisen päälle!

Kas vain! Kaij Lindgårdin käden jälki näkyy täälläkin.

Hei! Siinähän on tuttu Eemeli ja kokoelma puu-ukkeleita, joita hän veisteli jouduttuaan metkujen takia liiteriin arestiin.

Kolmas kohteemme on Jurvan museo, josta kerromme huomenna.