Perinnekalu

 Luultavasti 1970-luvulla Tunturilla ajeli Nurmen Arvi Auttoisilla, syntymäkotikylässäni. Joskus 80-luvulla Arvista alkoi tuntua iän puolesta ajojen riittävän, joten isä-Veikko osti sen. Hän oli eläkkeelle jäätyään innokas marjastaja ja sienestäjä. Mopo palveli häntä hyvin niillä reissuilla. 

Kun isäukko oli 90-vuotias, mopo siirtyi lahjana minun pojalleni. Hän kruisaili sillä vähän aikaa ja siirtyi sitten parempiin peleihin. Paappis työnnettiin liiterin perukoille. Joskus sitä käynnisteltiin, mutta ei ajeltu.

Nyt muuttokuorma työnsi sen minun vastuulleni. Saapas nähdä mitä tapahtuu!

Mopomiehestä sommittelin aikoinaan tarinan ( mikä ei liity Nurmen Arviin ), linkki tässä.

Postilaatikko

 Ei viety tuhkia pesästä myymästämme loma-asunnosta, mutta postilaatikko vietiin. Ostaja oli todella hyväntahtoinen, kun lupasi huolehtia kaikesta siitä romujätteestä, minkä jätimme jälkeemme. Ystävällisiä ihmisiä vielä löytyy, varsinkin Karijoelta.

Laatikko on poikamme käsialaa, hän haluaa sen muistoksi lapsuudenkodistaan.

Eri vänkä

 50-luvulla sanottiin "eri vänkä", kun tarkoitettiin jotakin erityisen kivaa. Tai ei meidän maalaiskylässä sanottu niin, se oli varmaan kaupunkilainen ilmaisu; meillä sanottiin jotakin muuta - mutta en muista mitä.

Erivänkään törmäsin tässä Jännä-Jussi-sarjakuvalehdessä, joka siivoutui eteeni jostakin komerosta. Selasin sen ennen hävittämistä. Hassu matka itämaille oli teemana. Ehkei kannata referoida mitään turkkilaisista, ettei tulisi syytöstä rumista asenteista kansanryhmää vastaan.

Vuosi 1955, hinta 50:- mk

Selänrapsutin?

Näissä muuttohommissa joutuu joskus pölyisiin paikkoihin, tiedä vaikka kirppuja saisi nahkaansa. Siksi oli hyvä löytää tällainen selänraaputin. 

Käsikarstahan se onkin, villaihmiset sen tiesi. Vintage-mallista saa pulittaa kovan hinnan: € 78,30! 

Vekotin

 Puuseppä taitaa tehdä ihan mitä vaan. Appiukko oli puuseppä. Puu on jurvalaasten muovailuvahaa, sanotaan täällä päin. Ja nyt löysin sellaisen muotoilun, jolle ei keksitty nimeä.

Fortunan esiaste puusta?

Flipperin esi-isä?

Pelivekotin?

Näin se toimii:

Tylsät sakset

 Anopin aterimien joukosta löytyivät tylsät sakset. Veikkaisin, ettei nuori polvi tiedä niiden käyttötarkoitusta.

Itselläni on hämärä muistikuva isoäitini kaffipöydästä, missä hän pienisti niillä sokeria. Ja on tällaisia myynnissä torilla, 4 € - 30 €.

Metalleja

 Lajittelu on ankaraa; metallit pannaan eri lootaan kuten myös mitalit. Kysyin pojalta, mitä näille tehdään - pois vaan, oli vastaus.

Oliko siis harjoittelu ja vaivannäkö eri lajeissa turhaa. Ei suinkaan. Kukin palkinto oli ilmaus saavutetusta tuloksesta, kukin onnentunne rakensi positiivista minäkuvaa: olin hyvä, joskus paras. Ja kun joskus hävisin, tietoisuus menestyksestä toisinaan, vahvisti luottamusta omiin taitoihin.

Nyt nuo mitalit saavat sulaa metalleiksi. Niiden tehtävä on tehty.