maanantai 2. huhtikuuta 2018

Agathaa


Vaimoni löi tämän kirjan kouraani ja epäili ettemme olleet lukeneet vielä tätä Agathaa. Niin osoittautui olevan asian laita. Yllättävää!
    Kirjan sankaritar muutti Lontoosta Lähi-itään eri paikkakunnille. Arkeologisille kaivauksillekin, tietysti. Olihan Agathalla aiheesta omakohtaista kokemusta. Ei Hercule Poirot eikä neiti Marplekaan esiinny tässä kirjassa, vaan kyseessä on kansainvälinen salaliitto- ja juonittelukertomus vakoilijoineen, valeasuineen, salamurhineen jne. Natsiajattelua muistuttava yli-ihmistyyppinen porukka aikoo päihittää kommunistisen ja kapitalistisen maailman vallat. Sankarillinen seikkailijatar osallistuu aikeen tyhjäksi tekemiseen. Agathamaisesti sankarittaren ihannoima unelmamies osoittautuu viimeisillä sivuilla pääkonnaksi.

Arkeologisilla kaivauksilla kirjan päähenkilö tuo esiin Agatha Christien viestin maailmalle:
   "Kaikki ne tuhannet tavalliset ihmiset jotka hoitivat omat asiansa, viljelivät maata, tekivät saviruukkuja ja kasvattivat perheitä ja nauroivat ja itkivät... He olivat niitä ihmisiä joilla oli väliä, eivätkä ne enkelit jotka pahuus kasvoillaan pyrkivät luomaan uuden maailman välittämättä siitä ketä vahingoittivat."
   No, meidän aikanamme tämä ilmiö on saanut uudet kasvot. Ja kaiken kaikkiaan minulla on melko pessimistinen ajatus kehityksen suunnasta.



HELMET-lukuhaasteen kohta 1: kirjassa muutetaan.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Enkä ollut

HELMET-lukuhaasteen kohta 5: Kirja joka sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyin. - Voi onnetonta mikä vuosikymmen!

  Hella Wuolijoki, 1944

Odottaessaan vankilassa tuomiotaan maapetoksesta Hella Wuolijoki tarkkaili vankilan elämää ja kirjasi muistiin tuntojaan, pelkojaan - olihan uhkana kuolemantuomio - säilyttääkseen henkisen tasapainonsa. Vanhalta rouvalta löytyi ymmärrystä vankitovereita kohtaan, mutta ei sotaa eikä teloittajia kohtaan.
   "Ihminen, ihminen, kuinka samaa perhettä sinä olet kautta maailman! Täytyykö sinun tappaa veljesi ja himoita hänen kirjavaa takkiaan..."
   "Maailman ääriltä kuuluu rukous: Jumala, jos sinä olet olemassa, pelasta maamme ja kansamme, anna meille rauha..."

   Ilmeisesti Hella Wuolijoki oli kiistanalainen persoona, josta käsitykset vaihtelivat riippuen tarkastelijan maailmankuvasta. Niskavuori-sarjastaan tunnetusta Wuolijoesta on kattava artikkeli täällä: linkki Ilta-Sanomiin. Lisää Suomen Kuvalehdessä.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Toivon Kirja


Kirjan alusta asti tuntui vahvana Lähi-Idän kulttuurien tarinankerronnan tyyli ja perinne, mistä toki minulla on vain kuvitelma, ei asiantuntevuutta, Omar Pamukin, Yasar Kemalin tai vaikka Kader Abdolahin kautta.
   Ei oikeastaan ole ihme, että alueelta ovat monet uskonnot tarinoineen lähtöisin. Tämäkin kertomus vaikutti aluksi uskonnolta, jossa ikuisen elämän paratiisissa, Valon Maailmassa, kuolemattomat asustavat: Onni, Kauneus, Vapaus, Vauraus, Järki ja Rakkaus.
   Tarinan pahuus, amoton hirviö, asuu ihmisen sisällä. Se "Minä-Mörkö vaikuttaa niin, että vaikka... kaikki ovat pohjimmiltaan yhtä, minä koen itseni erilliseksi... Minä-Mörkö haluaa aina olla parempi kuin muut, ja se haluaa omistaa ihan kaiken." ( Kirjailija on koulutukseltaan psykologi! )
   Ja niin kuin uskonnoissa yleensä, on tässäkin pyhä ( Raamattu / Toora / Koraani ) "Toivon Kirja".

Näillä elementeillä ei uutta uskontoa sentään luoda. Tarina kertoo kahdesta ystävyksestä, joista tuli yksi. Ikuisia kysymyksiä: Mikä on elämän tarkoitus? Onko kuoleman jälkeen elämää? Uskotko Jumalaan? 

Kuoleman enkelin kysymyksiä:
   "Näetkö maailman epäoikeudenmukaisuuden? Näetkö, miten ihmiset varastavat, sortavat, murhaavat ja solvaavat? Näetkö, miten helpolla he pääsevät, eivätkä joudu teoistaan vastuuseen?  Näetkö myös, miten rehellisiä, hyväsydämisiä ihmisiä kohdellaan huonosti ja käytetään hyväksi?

Ja hänen johtopäätöksensä:
   "Jos kuolemanjälkeistä elämää ei olisi eikä sellaista hetkeä, jolloin ihmiset laitettaisiin tilille teoistaan, sallisiko kaikkivaltias Jumala kaikkea sitä epäoikeudenmukaisuutta?"

HELMET-lukuhaasteen kohtaan 26 liitin Omer ja Kuoleman enkeli-teoksen, koska se sijoittui Turkkiin, missä en ole koskaan käynyt.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Nälkälinna

     Veikko Lavi

   Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tätä kirjaa on lainattu kirjastostamme viime vuosina. Ja kuinka ihmeessä se on onnistunut pysymään listoilla. Näinä viivakoodien ja automaattien aikoina kirjan takakansi yllättää muistolla menneestä järjestelmästä.


   Ja menneestä ajasta, lähinnä 1930-luvusta, Veikko Lavin Nälkälinna kertookin. Kirjassa on vahva omaelämänkerrallinen tausta, jota "riiminikkari" on taiteilijan vapaudella liioitellut mieleisekseen. Lämmin ymmärrys ihmisluonteen heikkouksiin, myötätunto köyhän kansanosan kohtaloon kahden valtaideologian vaikutuspiirissä tulee selkeästi esiin tässä "kronikassa ihmisistä", mikä tiivistelmänä voidaan kuulla Veikko Lavin  laulamanakin. Tässä linkki. 


HELMET-lukuhaasteen kohtaan 17 sijoitin yhteiskunnallista epäkohtaa käsittelevän Nälkälinna-teoksen.


torstai 22. maaliskuuta 2018

Koulu on ...

HELMET-lukuhaasteen kohtaan 12 sijoitin Matt Groeningin melko anarkistisen ja herjaavaa huumoria tarjoavan "Koulu on yhtä helvettiä" teoksen. Niin hauskoilta kuin piirrokset ja tekstit äkkiseltään tuntuivatkin, mieli muuttui muisteltuani, mitä vielä virassaan toimivat kollegani ovat kertoneet koulun nykymenosta.



Matt Groening tuli sittemmin tunnetuksi "Simpsonit" tv-sarjan luojana.


lauantai 17. maaliskuuta 2018

Kekkonen-Nyman

 

Pekka Seppänen: Nyman, 2018
   Olipa vekkuli kuvitelma siitä, mitä todella tapahtui UKK:lle. Tämä kirja, jos nyt ei suorastaan lyö, niin ainakin kevyesti sipaisee korville niitä lukuisia perässähiihtäjiä ja jees-miehiä ennen ja historioitsijoita jälkeen hänen vaikutusaikansa. Samalla kirja toimii kirjoittajansa eräänlaisena omaelämänkertana, jota lukiessa tulee verranneksi omia vaiheitaan vastaaviin ajankohtiin.
 
Liitin tämän kirjan HELMET-lukuhaasteen kohtaan 46, kirjan nimessä on vain yksi sana.

Vertailuaineistoksi dokumentteja mm. Jari Tervolta ja Yleltä



Sivukaupalla YLEltä




perjantai 2. maaliskuuta 2018

Muistikirja hoksusta

Hokasin jotta olenkohan "enää hoksusta kotoosin". Luin nimittäin Markku T. Hyypän tuoreen "Ikääntyvän muistikirjan" ja tulin mietteliääksi. Onhan tuota muistamisasiaa tullut pohdituksi aikaisemminkin ( linkki tästä ).
   Selvittelin omakohtaisesti muistini buustauksen ja hoksaamisen kohentamisen tilaa ja kriteerejä - plussat ja miinukset, mielenrauhat ja uhkatekijät. Ja hyväksyin vain Hyypän T. Markun tieteellisen tiukasti todennetut seikat, ei mitään mutua eikä huuhaata.


Hyvällä hollilla

- nukkuminen, hyvät unenlahjat
- mielenrauha
- stressittömyys
- ihmissuhteita haastava liikunta ( Katso vaimoa! )
- kirjojen lukeminen
- musiikin kuuntelu
- espressokahvin juonti
- kissinpennun katselu !! ( aivan tosi ! )






















Dementian riskit

- matala koulutustaso
- kuulon aleneminen
- tupakointi
- liikunnan vähäisyys
- korkea verenpaine ( Katso vaimoa! )
- lihavuus

Äitini tapasi sanoa että sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa!

( Liitin tämän kirjan HELMET-lukuhaasteen kohtaan 49, vuonna 2018 julkaistu kirja )