torstai 2. kesäkuuta 2016

Elin

1960-luvulla löysin Kuorevedellä metsässä kulkiessani polun reunasta kiven. Sen muoto toi mieleeni sydämen, munuaisen - jonkin sisäelimen hahmon. Otin sen mukaani. Kivisydän onkin seurannut minua siitä lähtien uskollisesti. Onnenkivi. Tuskin uskallan luopua siitä.



7 kommenttia:

  1. Kauniin muotoinen kivi, todellakaan tuollaista ei voi luopua!

    VastaaPoista
  2. Kuten instassa... näkemykseni ei oo muuttunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, muurahainen tai perhonen. Itse olen ajatellut niiden olevan suonia.

      Poista
  3. Hieno kivi, nyt alan liikkua luonnossa hitaasti, eikä tarvitse selittää, että kun tämä minun kunto on niin huono, vaan että etsin onnen kiveä. Upea kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä suunnitelma. Luonto on täynnä aarteita, onnenkiviäkin. Ne on itse etsittävä, eivät ne tule odottamalla. Onnea etsintään!

      Poista
  4. On tosiaan ovelan muotoinen verisuonineen kaikkineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Geologian opiskeluni jäivät vähän vaiheeseen, jotta en osaa sanoa, mikä murikka se oikeastaan on.

      Poista